Romanttinen kosinta

Lomaa oli takana jo kymmenen päivää, elämä oli kuin postikortissa asustellessa. Huomasimme että keskellä merta vain yksi ja tietty hiekkasärkkä tuli täyden kuun aikaan näkyviin. Aiemmin sitä ei siinä ollut. Vesi laski niin matalalle että sinne pääsi kahlaamaan. Muina aikoina tämä ulappa on meren pinnan alapuolella.

Tästä innostuneena pakkasimme mukaan pyyhkeen ja evästä, skumppaa ja hedelmiä. Menisimme katsomaan upeaa auringonlaskua aitiopaikalta keskeltä kauneinta atollia.

Siinä sitten avattiin skumpat ja yllättäen mieheni pyysi minua laittamaan silmät kiinni. Silmät avattuani katsoin häntä ja näin selvästi hänen kasvoistaan, että jotakin on tapahtumassa. Hän viittoi minua katsomaan hiekkaan, polvistui ja odotti selkeästi katseellaan vastausta. Hiekkaan oli kaiverrettu ”Will you marry me”?

Minä vain tuijotin hänen kädessään olevaa sormusta, enkä saanut sanaa suustani. Olin aivan hämilläni. Sitten hän jo kysyi, että ”no tuletko vaimoksi”? Ei ollut vaikea vastata, että KYLLÄ!

Meidän yhteiselo nämä reilut 2,5 vuotta on ollut elämäni parasta. Meidän arki ja juhla on yhtä naurua. Myös ne ajat kun työskentelemmekin yhdessä. Ja mikä tärkeintä on, että lapset rakastaa häntä ja hän heitä. Koko paletti toimii, ennemmän kuin loistavasti. Olemme ehdottomasti toinen toistemme sielunkumppaneita ja parhaita ystäviä.

 

 

 

 

 

 

 

Tämä sormus on  t ä y d e l l i n e n !!! Koko kosinta muutenkin oli yllätys, hurjan romanttinen sellainen. Miehelläni oli ollut kuulemma tämä sormus ostettuna jo helmikuussa ja se oli kulkenut kaikilla meidän matkoilla hänen mukanaan. Hän oli vain odottanut sitä täydellistä hetkeä ja nyt se tuli eteen <3 Häitämme juhlitaan luonnollisesti missäpäs muuallakaan, kuin Malediiveilla.

Olen todella kiitollinen kaikesta mitä elämä on antanut ja ottanut. Välillä joutuu käymään lävitse erilaisia kiputarinoita saadakseen uutta ja parempaa tilalle. Epätoivon hetkellä ei edes ymmärrä mikä tarkoitus milläkin tapahtumalla on. Myöhemmin kuitenkin ne vaikeimmatkin asiat osoittautuu lähes aina siunaukseksi.

 

 

 

 

Suvi

 

PS. Instagram nimeni on nykyään kokonaan omalla nimelläni; suvijurvelius

Seuraavaksi sinne päivittyy reaaliajassa meidän Saksan kuvia. Viedään tiimiläisiämme Muncheniin palkintomatkalle kiitoksena hyvästä työstä.

 

Snorklaamassa valashaiden kanssa

Vietimme ison osan lomastamme pää veden pinnan alla. Snorklaaminen on ehdottomasti meidän lempipuuhaa. Miehelleni olisi myös sukeltaminen, mutta minä en sukella. Onneksi jo snorklaamalla näkee aivan valtavasti! Harvoin missään törmää niin upeisiin koralliriuttoihin kuin Malediiveilla.

Kävimme useita kertoja hotellimme järjestämillä snorklausreissuilla ja paljon oli koralliriuttoja suoraa myös takapihallamme. Ei tarvinnut laskeutua kuin villastamme rappuset alas niin korallit ja kalat oli siinä. Rappustemme alapuolella asui myös vanha simpukka. Meribiologi arveli sen olevan reilu 80- vuotias  ja todennäköisesti ollut siinä pitkään. Aina snorklaamaan mennessämme se hieman sulkeutui ja sen jälkeen taas avasi itsensä.

Yhtenä päivänä lilluttiin meidän uima-altaassa ja katseltiin kaloja, kuten usein meillä oli tapana. Yhtäkkiä paikalle uiskenteli n. 70 cm pitkä hai. Sillä oli mustat täplät evissä, joten tunnistettiin se riuttahaiksi. Se oli ensimmäinen kerta kun nähtiin suoraan meidän takapihalla uiskenteleva hai. Pienempiä haita näkikin rannan tuntumassa usein ja monesti niitä pystyi katselemaan hiekalta käsin. Aina kun koitti itse kahlata perään niin ne luonnollisesti lähti samantien karkuun.

 

Eniten koko matkan ajan minua harmitti se, että action kamera jäi pois matkasta. Kuinka paljon pinnan alla olisikaan ollut kuvattavaa! Välillä meidät oli ympäröity tuhansilla kaloilla, joista osa oli jopa todella isoja. Värien kirjo oli upea! Valtavasti erilaisia lajeja ja osa kaloista tuli tutkailemaan meitä ihan vierestä, kosketusetäisyydeltä. Pienet traumat sain siitä kun iso papukaijakala hyökkäsi mun kimppuun ja kävi nappasemassa mua kyljestä. Uin ilmeisesti hänen reviirillä ja olisko ollut sitten munia jossakin riutassa tai jotakin. Anyway siitä lähtien olin ihan vauhkona papukaijakalojen kanssa, enkä enää meidän takapihalla meinannut uskaltaa snorklata rauhassa. Sitä jotenkin tuli pälyiltyä sen jälkeen koko ajan sivuille, että mistähän suunnasta se seuraavaksi hyökkää. Ja ei muuten ole mikään pikkukala! :O

Snorklausreissuilla näimme meduusoja, kilpikonnia, sekä riuttahaita. Tänä vuonna emme törmänneet rauskuihin. Viime vuonna näimme rannassa niitäkin muutamia.

 

 

 

Ehdottoman voiton vei silti kyllä kohtaaminen valashain kanssa. On se aivan käsittämätöntä kuinka upeita, kauniita ja suuria otuksia ne ovat. South Ari Atoll on tunnettu valashaistaan ja niitä näkeekin siellä ympäri vuoden. Alueella elävät valashait ovat 4-8 metrisiä. Parhaimmillaan ne voivat olla yli 12 metrisiä, mutta ei tuolla alueella. Näkemämme reilu 6 metriset valashait oli aivan tarpeeksi valtavia 😀 Kahden hain kanssa päästiin uimaan peräti vartin verran erikseen ja saatiin rauhassa ihastella näiden kauniita, rauhallisia liikkeitä. Meribiologi kertoi että yleensä ne uivat suoraan ja jossakin kohtaa päättävät kadota syvyyksiin. Meidän tapauksessamme toinen valahaista ui kehää ja kiersi meidän kanssa ympyrää. Olisimme saaneet valtavan määrän hyviä kuvia, mutta se kamera! 🙁 Onneksi meribiologi oli napannut muutaman kuvan meistä hain kanssa ja saatiin edes jokin muisto itselle. Ihanaa tietää myös se, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerraksi. Ens vuonna kun taas menemme tuonne, niin meillä on se action kamerakin mukana.

 

Ennen veteen hyppäämistä ohjaajalta kuului ”jump, jump, jump” ja sitten hypättiin! Ensimmäisellä hyppykerralla valashaita ei näkynyt ja uitiin takaisin laivaan. Toisella kerralla sama juttu. Kolmannella kerralla ei enää jännittänyt niin paljon hypätä. Ja siinä se oli, suoraan alapuolellani! Metri piti pitää rakoa ja pyrstön kanssa enemmän. Jos hän olisi päättänyt livetä pois paikalta, niin yksi vahvempi heilautus ja valashai olisi kadonnut. Nyt tämä yksilö kuitenkin päätti jäädä suorastaan hengailemaan meidän kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut meistä ja näytteli temppujaan. Välillä kaarteli jopa niin huimasti että koko hänen vaalean värinen vatsa tuli näkyviin. Todella mielenkiintoista ja ainutlaatuista. Ja mikä rauha pinnan alla olikaan. Vaikea edes selittää, tai saatika itsekään ymmärtää, että miten siinä pystyikin niin rauhassa olemaan, vaikka aivan vieressäni ui minua moninkertaisesti isompi kala. Luonto tuntui siltä kuin se olisi ollut kanssani yhtä.

 

 

 

Melkoinen kokemus! Jos mahdollisuus tulee niin aika lämpimästi suosittelen <3

Suvi

LUX* South Ari Atoll – Malediivien matka

Terveiset paratiisisaarelta! Kuten arvata saattaa niin loma oli aivan mieletön. Taas kerran on mahdotonta pukea sanoiksi kaikkea kokemaansa.

 

Meillä on mieheni kanssa unelma matkustaa ja nähdä eri maita niin paljon kuin ikinä mahdollista. Malediivit on kuitenkin tämän suhteen poikkeus, sillä sinne haluamme palata aina uudestaan ja uudestaan. Sovimme, että tästä reissusta tulee vuosittainen. Nyt toista kertaa Lux South Ari Atollille mennessämme tuntui kuin olisimme tulleet takaisin kotiin <3 Niin tärkeää ja rakasta paikkaa tuo kyseinen atolli meille edustaa.

Oli sanoinkuvaamattoman lämmin paluu, sillä henkilökuntaa oli heti paljon vastassa ja he toivottelivat meidät tervetulleeksi takaisin. Osa tuli halaamaan, sillä joidenkin kanssa olemme pitäneet yhteyttä läpi vuoden.

Voi sitä riemun tunnetta kun 12 tunnin lennon jälkeen sain taas kokea sen kauneuden mitä ympärillä on. Ja kaikki ne ihanat rakkaat muistot tulvi mieleeni jo edelliseltä reissultamme. Oli onnen kyyneleissä pidättelemistä. Enpä keksi parempaa paikkaa harjoittaa kiitollisuutta kuin tämä. Kiitollisuus luo samalla pohjaa myös läsnäololle. Tämä onkin juuri se paikka missä olen kokenut olevani eniten läsnä, ikinä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime vuoden syksyn alussa etsin lentoja jenkkeihin, sillä meillä oli tulossa sinne työmatka. Noh, lennot löytyi ja sain ne varattua. Samaan aikaan tuli sellainen intuitio, että katsotaanpa millä hinnalla löytäisin lentoja Malediiveille. Löysinkin tosi edulliset lennot, joten siltä seisomalta tein heräteostoksen ja bookkasin ne samalla. Myöhemmin selvisi, että vaikka lennot on edulliset, niin aika mukavasti saa laittaa rahaa kiinni kaikkeen muuhun 😀 Vain privaatti vesitasokone vie atolleille (käsittääkseni heillä on monopoliasema ja siksi hinnatkin melko tyyriit). Käytännössä vaihtoehtona on ostaa se taikka lähteä uimaan reilu 100 kilometriä Ari Atollin suuntaan.  Ja hotellit, etenkin meren päällä olevat bungalowit, kyllähän ne maksaa. Etenkin jos haluaa viisi tähteä ja on valmis panostamaan sekä laatuun että palveluun. Tämä oli kuitenkin yksi niistä heräteostoksista joka kannatti ja olihan Malediivit ollut unelmani jo pitkään.

LUX* South Ari Atoll on laatua vailla vertaansa. Jokaikinen pienikin detail on loppuun asti mietitty. Koko LUX konsepti on itsessään niin houkutteleva, että tavoitteena meillä olisi käydä vaikka kaikki heidän ketjuistaan lävitse. Reilut 40 hotellia ympäri maapalloa tarjoaakin toinen toistaan huikeampia elämyksiä. Tämä Mauritiukselta lähtöisin oleva hotelliketju on ihan world class luokkaa. Meidän kokemuksen piirissä tämä menee jopa Ritz Carltonien ohitse. Palvelu on super ystävällistä ja aitoa, mutta erityisesti samalla myös persoonan mukaista. Ja nimenomaan tämä on mielestämme se erottava tekijä.

Lomaamme mahtui monta unohtumatonta elämystä! Ehdottomasti yksi parhaimpia kokemuksia koskaan oli se kun pääsimme snorklaamaan valashaiden kanssa. Aivan käsittämätön fiilis! Viime vuonna en uskaltanut mennä, joten tänä vuonna terästäydyin. Ja luojan kiitos, että menin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Pinnan alla olikin ihanan rauhallista <3 Teen tästä oman postauksen pian.

 

Mukavaa viikkoa kaikille! Me lähdetään muutaman päivän päästä työmatkalle Ruotsiin. Taas ehdin ottamaan Zinzinoon uusia tiimiläisiä keitä lähteä viemään eteenpäin. Jos asia sua kiinnostaa niin ota toki yhteyttä.

 

Suvi