Snorklaamassa valashaiden kanssa

Vietimme ison osan lomastamme pää veden pinnan alla. Snorklaaminen on ehdottomasti meidän lempipuuhaa. Miehelleni olisi myös sukeltaminen, mutta minä en sukella. Onneksi jo snorklaamalla näkee aivan valtavasti! Harvoin missään törmää niin upeisiin koralliriuttoihin kuin Malediiveilla.

Kävimme useita kertoja hotellimme järjestämillä snorklausreissuilla ja paljon oli koralliriuttoja suoraa myös takapihallamme. Ei tarvinnut laskeutua kuin villastamme rappuset alas niin korallit ja kalat oli siinä. Rappustemme alapuolella asui myös vanha simpukka. Meribiologi arveli sen olevan reilu 80- vuotias  ja todennäköisesti ollut siinä pitkään. Aina snorklaamaan mennessämme se hieman sulkeutui ja sen jälkeen taas avasi itsensä.

Yhtenä päivänä lilluttiin meidän uima-altaassa ja katseltiin kaloja, kuten usein meillä oli tapana. Yhtäkkiä paikalle uiskenteli n. 70 cm pitkä hai. Sillä oli mustat täplät evissä, joten tunnistettiin se riuttahaiksi. Se oli ensimmäinen kerta kun nähtiin suoraan meidän takapihalla uiskenteleva hai. Pienempiä haita näkikin rannan tuntumassa usein ja monesti niitä pystyi katselemaan hiekalta käsin. Aina kun koitti itse kahlata perään niin ne luonnollisesti lähti samantien karkuun.

Eniten koko matkan ajan minua harmitti se, että action kamera jäi pois matkasta. Kuinka paljon pinnan alla olisikaan ollut kuvattavaa! Välillä meidät oli ympäröity tuhansilla kaloilla, joista osa oli jopa todella isoja. Värien kirjo oli upea! Valtavasti erilaisia lajeja ja osa kaloista tuli tutkailemaan meitä ihan vierestä, kosketusetäisyydeltä. Pienet traumat sain siitä kun iso papukaijakala hyökkäsi mun kimppuun ja kävi nappasemassa mua kyljestä. Uin ilmeisesti hänen reviirillä ja olisko ollut sitten munia jossakin riutassa tai jotakin. Anyway siitä lähtien olin ihan vauhkona papukaijakalojen kanssa, enkä enää meidän takapihalla meinannut uskaltaa snorklata rauhassa. Sitä jotenkin tuli pälyiltyä sen jälkeen koko ajan sivuille, että mistähän suunnasta se seuraavaksi hyökkää. Ja ei muuten ole mikään pikkukala! :O

Snorklausreissuilla näimme meduusoja, kilpikonnia, sekä riuttahaita. Tänä vuonna emme törmänneet rauskuihin. Viime vuonna näimme rannassa niitäkin muutamia.

Ehdottoman voiton vei silti kyllä kohtaaminen valashain kanssa. On se aivan käsittämätöntä kuinka upeita, kauniita ja suuria otuksia ne ovat. South Ari Atoll on tunnettu valashaistaan ja niitä näkeekin siellä ympäri vuoden. Alueella elävät valashait ovat 4-8 metrisiä. Parhaimmillaan ne voivat olla yli 12 metrisiä, mutta ei tuolla alueella. Näkemämme reilu 6 metriset valashait oli aivan tarpeeksi valtavia 😀 Kahden hain kanssa päästiin uimaan peräti vartin verran erikseen ja saatiin rauhassa ihastella näiden kauniita, rauhallisia liikkeitä. Meribiologi kertoi että yleensä ne uivat suoraan ja jossakin kohtaa päättävät kadota syvyyksiin. Meidän tapauksessamme toinen valahaista ui kehää ja kiersi meidän kanssa ympyrää. Olisimme saaneet valtavan määrän hyviä kuvia, mutta se kamera! 🙁 Onneksi meribiologi oli napannut muutaman kuvan meistä hain kanssa ja saatiin edes jokin muisto itselle. Ihanaa tietää myös se, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerraksi. Ens vuonna kun taas menemme tuonne, niin meillä on se action kamerakin mukana.

Ennen veteen hyppäämistä ohjaajalta kuului ”jump, jump, jump” ja sitten hypättiin! Ensimmäisellä hyppykerralla valashaita ei näkynyt ja uitiin takaisin laivaan. Toisella kerralla sama juttu. Kolmannella kerralla ei enää jännittänyt niin paljon hypätä. Ja siinä se oli, suoraan alapuolellani! Metri piti pitää rakoa ja pyrstön kanssa enemmän. Jos hän olisi päättänyt livetä pois paikalta, niin yksi vahvempi heilautus ja valashai olisi kadonnut. Nyt tämä yksilö kuitenkin päätti jäädä suorastaan hengailemaan meidän kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut meistä ja näytteli temppujaan. Välillä kaarteli jopa niin huimasti että koko hänen vaalean värinen vatsa tuli näkyviin. Todella mielenkiintoista ja ainutlaatuista. Ja mikä rauha pinnan alla olikaan. Vaikea edes selittää, tai saatika itsekään ymmärtää, että miten siinä pystyikin niin rauhassa olemaan, vaikka aivan vieressäni ui minua moninkertaisesti isompi kala. Luonto tuntui siltä kuin se olisi ollut kanssani yhtä.

Melkoinen kokemus! Jos mahdollisuus tulee niin aika lämpimästi suosittelen <3

Suvi