Suvisvilla-lifestyleblogi on kaunis kuvaus Suvin perhe-elämästä, arjesta, matkailusta, elämyksistä ja sisustuksesta. Kirjoittajana on 35-vuotias, kohta kolmen lapsen yrittäjä-äiti, sijoittaja ja intohimoinen sisustaja. Suvi on aikaisemmin urallaan toiminut sisustussuunnittelijana & tapahtumatuottajana. Nykyään hän toimii kansainvälisen kaupan johtotehtävissä ja rakentaa aktiivista seuraajakuntaa somessa.
Keväällä 2021 Suvi suuntaa perheineen Havajille viettämään diginomadi elämää... ja siitä se maailmanvalloitus alkaa - kohde kerrallaan. Tervetuloa seuraamaan Suvin seikkailuja!
Olen kirjoittanut tätä tekstiä nyt kaksi kuukautta, enkä vieläkään tiedä mitä ulkopuolelle sanoa. Omat ystäväni tietävät tilanteen, eikä minun ole tarvinnut heille asioita perustella. Todella onnelliset pari vuotta suhteessa vietettiin, kunnes viimeisenä vuonna jotakin muuttui. Muutos iski tajuntaani hyvinkin nopeasti, enkä halunnut jäädä. Olisihan se ollut helpompaa jäädä kuin lähteä. Eropäätös oli kuitenkin yhteinen, vaikka kaikki ei aina sopuisissa merkeissä sujunutkaan. Vielä vuosi takaperin olin niin sanotusti onneni kukkuloilla, mutta jos kaksi ihmistä näkevät yhtäkkiä maailman kovin eri silmin, niin mihin siitä jatkamme. Meistä kumpikaan ei ollut valmis niin sanotusti taipumaan ja toisella intohimo asioiden toteuttamista kohtaan oli suurempi. Elämänasenne ja ylipäätään siihen asennoituminen oli meillä alusta asti kuin yö ja päivä. Katsoimme maailmaa erisilmin. Minä näen elämän upeana lahjana ja tulin tänne pallolle kokemaan, nauttimaan ja antamaan. Omalla asenteella on suuri vaikutus sille kuinka asioista ajattelemme. Miksi toiset pärjää ja toiset lamaantuu. Ihmisenä olen aina ollut eteenpäin katsova, eteenpäin menevä. Tiedän kuka olen ja mihin uskon. Mulla on luottamus elämään ja elämä on elämisen arvoista, rakastan elämää. Vaikka hyväksyminen ja irti päästäminen on vaikeaa, niin en valitse katkeruutta tai vihaa. Sellaiset tunteet ei vie eteenpäin. Suhde Peterin kanssa oli elämäni onnellisin, siihen asti kun onnea riitti. Suhde oli samalla myös elämäni vaikein, sillä olemme molemmat voimakkaita persoonia ja uusioperhe-elämä ei todellakaan ollut helppoa. Helppoa ei aina tarvitse ollakaan, mutta suunnan pitää olla oikea ja yhteinen. Vaati rohkeutta tehdä ratkaisu ja seurata omia tunteita. Ei ollut onnellinen loppu tässäkään suhteessa ja kyllä, raskaita eroja on takana nyt kaksin kappalein. Toisessa olin reilut 11 vuotta ja toinen kesti kolme. Ei varmasti kukaan luule, että nuorena elämästä haaveillessani olisin ajatellut että näin asiat menee, mutta näin ne nyt meni. Tiedän, että elämä tulee yllättämään minut vielä moneen kertaan ja se on varma. Prosessointi ja asioiden käsittely vie varmasti aikaa, eikä nämä asiat ole kenellekään helppoja, saatika kevyitä. Ero oli harkittu päätös ja ajattelin myös lasten etua, vaikka sitä ei taas ulkopuoliset ymmärräkään. Ihmiset ovat kovin herkkiä arvostelemaan toisten asioita, vaikka heillä ei ole loppupeleissä hajuakaan, mistä siinä on kyse. Suorastaan pöyristyttävän törkeitä kommentteja on sadellut. Sanoi kuka sanoi, niin tämä on mun elämä, meidän elämä. En tarvitse kenenkään lupaa tai hyväksyntää. Lapset ovat aina etusijalla, joka ikisessä päätöksessä mitä elämässämme teen! Meidän pitää kokea ihanat ja kamalat asiat, jotta näemme vastakohdat tulevaisuudessa. Miten voi olla iloinen jos ei tiedä mitä on olla surullinen. Mitä on positiivinen verrattuna negatiiviiseen. Vastakohdat luo uutta näkökulmaa ja tuo arvostusta kun asiat on hyvin. Uskallan vielä rakastaa, enkä aio ruveta kyyniseksi äidiksi joka on saanut pariin otteeseen siipeensä. Näin oli tarkoitettu, eikä koetut kokemukset minua kaduta. Monet ihmiset elämänsä lopussa katuu niitä asioita joita ei tullut tehtyä. Olisi ollut kiva kokea enemmän. Minun ikään olen saanut kokea paljon, elämälle kiitos siitä. En tiedä mitä kokemuksia tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan. Nautin jokaisesta päivästä askel kerrallaan ja iloitsen ihanista asioista, ihanista ihmisistä joita tielleni sattuu. Jokaisella on meille jotakin annettavaa ja minulla on vielä paljon annettavaa muille. Elämä kantaa, löydän aina oman paikkani ja olen kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut. Tietoinen kiitollisuudenharjoittelu on muuten sellainen mitä suosittelen kaikille, ihan jokaiselle!
Minulla on sisäinen rauha, vaikka asioiden käsittely jatkuu. Päätös oli oikea meille kaikille. Se mitä suhteessamme tapahtui ei ole kenenkään muun, kuin meidän välinen asia. Mitään yksityiskohtia en ala tässä erottelemaan, vaikka sen haluan sanoa, ettei syynä ollut toinen mies, kuten keskustelupalstoilla irvaillaan. Tämän voi myös eron toinen osapuoli voi vahvistaa, vaikka kieltämättä eromme olisinkin voinut paremmin hoitaa. Olemme molemma jatkaneet jo eteenpäin ja nyt onnellisessa parisuhteessa. Eikö sekin kerro jo jotain viimeisestä vuodesta ja bloginkin puolella vietetty hiljaiseloa.
Peterille toivotan vain kaikkea hyvää ja parasta!. Eläkää, nauttikaa ja rakastakaa. Niin minäkin teen!
Tämä video kertoo ajatuksistani paremmin kuin itse osaan sanoiksi pukea. Suojelkaa omia unelmianne ja pitäkää niistä huolta. Pohjustakaa tämä omaan elämäänne ja olkaa rohkeita <3 Mieti mitä sinä haluat! Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. Voimme hyväksyä asiat sellaisenaan, tai päättää muuttaa niitä. Elämä on täynnä valintoja ja tämä oli minun valintani.
https://www.youtube.com/watch?v=26U_seo0a1g
Love: Suvi
Hurjan rohkea kirjoitus! Me lukijat jaksamme odottaa tekstejäsi, olemme jaksaneet jo ne vuoden päivät 🙂 toivon kaikkea hyvää elämääsi, ansaitset onnea, rakkautta ja iloa elämääsi ♥ nokka kohti uusia tuulia 🙂
Kiitos, kiva kuulla ♥ Ihana lukea pitkästä aikaa positiivisia kommentteja 😀
Tsemppiä! Maailmassa on sulle vielä vaikka mitä ihania polkuja. ❤️
♥
Kaikki hyvin 🙂 Kiitos Jenna ♥
Kiitos rohkeasta kirjoituksestasi. On totta, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä toisen ihmisen elämässä tapahtuu. Silti olen sitä mieltä, että pienet lapsesi ansaitsisivat välillä myös rauhaa. Se, että aikuiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti ei ole hyväksi lapsen kasvulle ja mielelle. Vaikka en epäile sitä, etteikö ero olisi ollut kaikkien kannalta paras ratkaisu (jos niin itse koette), epäilen kuitenkin, ettei lasten kannalta paras ratkaisu ole muuttaa välittömästi jälleen uuden "isäpuolen" kanssa saman katon alle. Toivoisin, että sinulla olisi sen verran suoraselkäisyyttä, ettet väittäisi tämän olevan lapset edellä tehty ratkaisu. Yhteenmuuttamispäätös on puhtaasti sinun ja nykyisen miehesi itsekkäistä tarpeista syntynyt teko, et voi vedota siinä lasten etuun. Kuitenkin toivotan teille rauhaa ja rakkautta. Toivon, että jatkossa lapsesi saavat kokea hieman tasaisempaa ja rauhallisempaa arkea. Myös sinä ansaitset onnea. ♥
Arvostan palautettasi. Lapset ovat kuitenkin enemmän kuin onnellisia. Ympärillä mies jonka ovat tunteneet pidemmän aikaa, jo niiltä ajoilta kun hän oli vain ystävä. Sen enempää mielipiteeseesi kantaaottamatta tämäkin päätös oli oikea. Olisi loputon suo jos nyt lähtisin jokaiselle erikseen kommentoimaan kuinka suoraselkäinen ratkaisu on kyseessä ollut. Kiitos hyvistä toivotuksista ja ihanaa jatkoa ♥
Suvi, sinulla on oma hyvä elämä ja se näkyy sinusta ja sinun päätöksistäsi. Arvostelijoillasi ei näytä olevan oma elämä mallillaan, jos sinua ja sinun elämääsi täytyy negatiivisesti arvostella. Nauti täysin rinnoin elämästäsi ja onnen hetkistä, niitä ei elämässä koskaan meillä kenelläkään ole liikaa ♥
Kiitos! Olen kyllä miettinyt että mitä ihmettä arvostelijoiden elämässä tapahtuu kun ovat niin kiinnostuneita muiden elämistä, saatika lähettelevät törkeitä kommenttejaan. Kamala vaiva siitä että yrität pahoittaa toisen mielen tai purkaa omaa pahaa oloasi. Suurinosa ihmisistä kait menee läpi elämänsä, oikeasti elämättä sitä.<br />
<br />
Ihanaa syksyä ♥
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Juu ja ken kuuseen kurkottaa niin katajaan kapsahtaa. Kel onni on se onnen kätkeköön. Onhan näitä 🙂
Kukaan ulkopuolinen ei IKINÄ voi tietää, mitä siellä kodin seinien sisällä oikeasti tapahtuu. Parisuhde voi ulospäin näyttää onnelliselta ja kukoistavalta, vaikka todellisuus olisikin jotain ihan muuta! Kukapa sitä julkisesti haluaisi riidellä tai parisuhdeongelmiaan pohtia? Siksi tuntuukin niin kummalliselta, että ihmiset niin helposti tuomitsevat ja arvostelevat eroavien ihmisten ratkaisuja. Ei ero koskaan ole helppo, mutta siitä on koitettava selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja siihen, mikä on paras tapa kenellekin, ei ole yhtä oikeaa vastausta. Ja vaikka sä oletkin bloggari, niin ei sulla ole mitään velvollisuutta tilittää lukijoillesi (eikä kenellekään muullekaan) sitä, missä vaiheessa huomasitte, että parisuhde ei enää toimi, missä vaiheessa laitoitte eropaperit, missä vaiheessa kukakin muutti pois yhteisestä kodista ja minne, tai missä vaiheessa uudet kumppanit ovat löytyneet! Keskustelupalstojen uteliaat ja juoruilevat paskanpuhujat hankkikoon oman elämän ja pohtikoon sitten niitä oman elämänsä kuvioita…<br />
<br />
Ihanaa ja aurinkoista, ja ennenkaikkea ONNELLISTA syksyä sulle Suvi ❤ (ja myös sille "villepusalle" ? )
Juuri näin! 🙂
Niin ja KIITOS ♥
Mulle on ihan yhdentekevää, mitä sun ykstyiselämässäsi tapahtuu. Enkä siis tarkoita tätä pahalla, en vain tahdo riepotella itselleni tuntemattoman ihmisen elämää yhtään millään foorumilla. Tulin vain sanomaan, että laitahan pian lisää kuvia uudesta kodistasi! Tähän mennessä näyttää tosi hyvältä, tahtoo nähdä lisää! 🙂
Hahah! Ihana 😀 Oikein!
Olen niin samaa mieltä! Sanoin miehelleni kun tämän avauksen luin että mä mielestäni seuraan sisustusblogia enkä kaipaa selostusta sinun henkilökohtaisesta elämästä. Voi olla jonkun elämä köyhää kun tuntemattomatton ihmisen elämä kiinnostaa. Koska ei me lukijat sinua tunnetaan. Tiedätään asioitä elämästäsi mutta siihen se jääkin. <br />
Ja minusta teillä kaikilla blogisteilla on oikeus omaan elämään. Teidän käsissä mitä elämästänne paljastatte. Vertaisin tätä työpaikalle, kerrot kahvipöydässä juuri sen mitä haluat. silti muut tietää paremmin mitä sinun elämässäsi tapahtuu. <br />
Onnea uuteen kotiin 🙂
Suurissa muutoksissa lapset ovat hämillään, peloissaan ja kaipaavat tuttuja ja turvallisia asioita ja ihmisiä. Äitiä enemmän kuin "äidin ystävää" jonka kanssa poseerata käsi kädessä Instagramissa. Joskus voisi olla aika tärkeää pistää hetkeksi syrjään omat lennokkaat haaveet ulkomaista ja materialistisesta menetyksestä. Pysähtyä ja olla vain omia lapsiaan varten. Varmasti moni katuu tekemättömiä asioita kuolinvuoteellaan, mutta moni myös sitä ettei ollut lapsilleen läsnä niin paljon kuin olisi pitänyt.. Niitä omia haaveitaan kohti paahtaessa.
Lapset ovat suorastaan yllättävänkin sujuvasti sopeutuneet. Ei ole ollut nähtävissä minkäänmoisia muutoksia heidän käytöksessään. Olen sellainen äiti joka puhuu asioista lastensa kanssa, vaikka he eivät vielä kaikkea ymmärräkään. Joillakin työt vievät ulkomaille, lennokkaat haaveet on ihan erikseen. Pystyn olemaan läsnä paljon enemmän kuin normi 8-16 työtä tekevä vanhempi. Joten kiitos huolenpidosta.
"Lapset ovat kuitenkin enemmän kuin onnellisia."<br />
<br />
Melkoinen lausunto ottaen huomioon lasten nuoren iän. Kyllähän lapset ovat onnellisia alkoholistivanhemmistaankin, ei se silti tarkoita, etteikö vanhempi voisi yrittää lastensa vuoksi enemmän. Ehkä tässä tapauksessa tarjota edes hetkellisesti elämään vain pysyviä aikuissuhteita?
Pysyviä ovat aikuiset nytkin, mihinkään eivät ole kadonneet.
Pitkään blogiasi seuranneena toivon sinulle vain kaikkea hyvää. En tiedä mitä keskustelupalstoilla kirjoitellaan enkä haluakaan tietää, oma kirjoituksesi oli hyvin avoin ja selvitti hiljaisuuden blogin puolella. Voimia ja aikaa tarvitaan toipumiseen sekä niitä hyviä ystäviä. Tunnut hyvin vahvalta mutta muista välillä hengähtääkin. Aurinkoa syksyysi!<br />
Saila
Kiitos! ♥ En tiedä täysin minäkään, kun lopetin lukemisen heti alkumetreillä. Riitti, että kakkaa jauhetaan, enempää en halua edes tietää, eikä oikeastaan kiinnosta. Edelleen jatkan omaa elämääni. Kyllähän tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu. Silti minä olen ainut joka saappaissani on, eikä minulla ole mitään valittamista. Elämä on ihanaa ♥<br />
<br />
Ihanaa syksyä myös sinulle! 🙂
Niin rehellinen ja avoimesti kirjoitettu.Olet vielä niin nuori ja kokenut niin paljon,mutta näytät,että osaat pitää huolta itsestäsi ja myös lapsistasi.Ja arvostaa itseäsi ja lapsiasi.Ihana sinä.Hyvää jatkoa uuteen elämääsi.
♥
Itsekin eron läpi käyneenä, sieltä jäi vahvasti mieleeni keskustelu ystäväni lasten psykiatrisen sairaanhoitajan kritisointi meidän vanhempien päätöksestä viikko viikko systeemiin. Hän oli juuri käynyt koulutuksessa kuulemassa että se ei ole lapselle hyväksi. Meillä kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin! Tämä samainen sairaanhoitaja rakastui pari vuotta myöhemmin työkaveriinsa ja muutti lapsensa kanssa suoraan uuden miehen luo. Heilläkin on tänä päivänä aivan ihana onnellinen perhe 🙂 Silloin ajattelin että kenenkään ei kannattaisi mennä arvostelemaan kenenkään toisen ratkaisuja, kun ei tiedä mihin se oma elämä vielä vie…<br />
Olen tavannut Suvin tyttäret ja ovat niin tasapainoisen ja onnellisen oloisia kuin vain voi :)<br />
Tässä maailmassa on niin paljon lapsia joilla on oikeasti paha olla, voi kunpa tämän kaiken läyhäämiseen menevän energian voisi oikeasti hyödyntää johonkin järkevään !<br />
Tsemppiä Suvi ♥ Kateus tuo esiin ihmisissä ikäviä puolia.
Pikku prinssin sanoin: "Sydämellä näkee paremmin." He, jotka eivät näe omalla sydämellään, luulevat tietävänsä jotain toisen elämästä. Toivotan kaikkea hyvää heille, mutta sinulle Suvi, toivotan kaikkein parasta, koska sinä näet sydämelläsi!
♥ ♥
Kiitos Suvi rohkeasta kirjoituksesta. Olisit voinut tehdä sen aikaisemminkin, ihmiset ovat uteliaita ja alkavat tonkimaan tietoja, etenkin jos annat pieniä vihjeitä muuttuneesta tilanteesta esim. instakuvien kautta. Toivottavasti nyt on parempi onni rakkaudessa ja sinulla ja uudella miehelläsi samanlaiset arvot ja ajatukset. Tilanteesi on tavalliseen suomalaiseen ydinperheeseen verrattuna erikoinen ja se väistämättä herättää keskustelua. Etenkin kun tähän lisätään haaveet ulkomaista, niin väkisinkin alkaa miettiä lapsiasi ja heidän etuaan. Miten järjestetään aikaa toisen vanhemman kanssa, jos asutte eri maassa? Ketkä ihmiset tyttösi mieltävät perheeseen kuuluviksi ja mihin he itse kokevat kuuluvansa, kun molemmilla on sinun perheesi lisäksi isän perhe, omat puolisisarukset ja siskon isän perhe? Tähän vielä molempien isovanhemmat ja sukulaiset… Toivon, että pystytte vaalimaan näitä lapsille tärkeitä suhteita sopuisasti ja tasapuolisesti, vaikka helppoa se ei varmasti ole. Onneksi lapset ovat sopeutuvaisia, mutta siihenkään ei kannata liikaa tuudittautua, sillä he eivät aina näytä ulospäin kaikkea. Toivotan kuitenkin perheellesi onnea uuteen kotiin ja jään innolla odottamaan uusia sisustuspäivityksiä! 🙂
Kiitos, kaikki nämä asiat ratkeaa kyllä. Ja lapsilla on pysyvät turvalliset aikuiset.<br />
<br />
Mukavaa syksyä! 🙂
Elämä johdattelee joskus yllättävällä tavalla. Turha sitä on muiden taivastella. Neuvoisin sinua nyt tällä kertaa kuitenkin etenemään hieman hitaammin. No, yhteen on jo muutettu eikä siinä mitään, varmasti myös taloudelliset syyt siihen päätökseen vaikuttivat, mutta odota pari vuotta ennen mahdollista naimisiinmenoa tai uutta lasta. Olen kyllä huomannut, että Pinterestin Wedding-kansio on alkanut taas täyttyä, mutta malta nyt hetki, että rakkauden ensihuuma laantuu ja näet sen toisen ihmisen sellaisena kuin hän oikeasti on. Tsemppiä uuteen elämään!
Ihan vain kaasona olen ensi kesänä 😀
Hieno kirjoitus Suvi, rohkeasti otat kipeitäkin asioita esiin! Rakkaus ja onni – se välittyy tänne asti ❤️ Toivottavasti saatte ne pitää jatkossakin elämän tuulissa. Kaikkea hyvää teille, pitäkää huoli toisistanne ❤️
Kiitos ihana! ♥
Eihän sinun tarvitse mitään selitellä,Elämäsi on sinun ja teet niinkuin parhaaksi näet.Työskentelen perheiden parissa,ja jotenkin tuntuu,että ihmiset eroaa liian herkästi tänäpäiväna.Ei tehdä parisuhteen eteen töitä.(enkä tarkoita nyt sinua)Uusi kumppani kainalossa heti ja pullat uunissa.Tuntuu välillä siltä,että otetaan ensimmäinen vastaantuleva,ei osata olla yksin.Lapset ne kärsii eniten ja oirehtiminen alkaa yleensä myöhemmin.Ero ei ole koskaan helppo.Onnea tulevaan!
Rakas Suvi, olen tuntenut sinut jo äitisi masussa. Tunnen sinut ihanana, sydämellisenä ja rakastettavana ihmisenä. Mielessäni on ollut sanoa sinulle kaksi asiaa: "et tarvitse kenenkään hyväksyntää" ja "elämä kantaa, löydät aina oman paikkasi". Tunnistat varmaan heti, mistä nuo kaksi lainausta ovat peräisin…? Ihanaa, että olet jo ne itsekin sisäistänyt. Neuvojia aina riittää ja ihmisiä, jotka tietävät paremmin, miten sinun tulee hoitaa asiasi ja elää omaa elämääsi – jätä ne omaan arvoonsa. Oikein iso hali sulle ja tytöille! ♥
On kyllä niin törkeää, lapsellista ja jopa hieman sairasta retostella toisten erolla keskustelupalstoilla. Säälin niitä ihmisiä, taitaa olla kuiva elämä. :'D
Nuo muutamat anonyymit kommentit tuolla laittaa kyllä ihmettelemään, että mitä seiskaluokkalaisia draamabimboja tänne oikein kirjoittelee! :O :'D Antakaa nyt ihmisten elää! :'D