Matkafiilistelyä…

Tiedättekö sen tunteen, kun matka lähestyy ja sitä odottaa kuin kuuta nousevaa <3 Niin… ja tiedän, olen juuri hetki sitten ollut lomalla, mutta se ei silti poista tätä fiilistä, kun olen aivan täpinöissäni!!! Ja sietäähän sitä ollakin. Vielä kaksi viikkoa ja makoilemme mieheni kanssa Fijin auringon alla. Paljon on matkasuunnitelmia ennakkoon tehty ja paljon on vielä tekemättä. Illat menee koneella istuen googletellessa saaria ja hotelleja. Varasimme suomesta vain lennot ja osan hotelleista. Siippa on joskus teini-ikäisenä asunut kyseisessä paikassa joitakin vuosia, mutta eiköhän reilussa 20 vuodessa ole aikas paljon tapahtunut… 🙂 Voi olla ihan eri meininki ja näkymät kuin viimeksi 😉

Taas kerran aika on aivan kortilla. Töitä pitäisi paahtaa aivan viimeiseen asti, jotta saa sitten ihan rauhassa rentoutua. Onneksi tämä matkafiilistely on jo osa matkaa 😉 Ja täytyyhän sitä fiilistellä, koko rahan edestä. On tässä töitä tehtykin, jotta yksi suurimmista haaveistamme toteutuisi. Kyllä jaksaakin siis viikot vielä vaikka päällään seisten 🙂 Nyt olisikin sitten sisustusjuttuja tulossa, sillä afrikkakohteeni on juurikin valmis. Esittelen Teille tällä viikolla hieman sisustussuunnitelmassani olleita vaihtoehtoja ja lopulliset kuvat kohteesta näette pian <3 <3 <3

Nyt kuitenkin takaisin googleen… näihin tunnelmiin, näihin maisemiin! <3 <3 <3 Ei kait mikään ihme, että kuume nouseeeee! 😀

51362f30c98c7e2056000018.jpg

51362f39c98c7ea44700004b.jpg

51362f40c98c7ebd5600002d.jpg

51363213c98c7eda7b0000a8.jpg

(Kuvat lainattu)

Suvi / Suvisvilla - -

5 kommenttia “Matkafiilistelyä…

  1. Voi kyllä!! Pitää fiilistellä ja ennakkoon jo nauttia! 🙂 Itse ainakin saan niin moneksi viikoksi jo ennalta hyvää oloa, että olisi suuri vääryys ettei siitä antaisi itsensä nauttia. ♡ Ja mitä maisemia, vau ja vau!! 🙂

  2. Miksi niin pienen lapsen täytyy pärjätä niin kauan ilman äitiä (ja isää)? Eihän pikkuinen edes ymmärrä, missä äiti on. Julmaa ja itsekästä!<br />
    Kannattaisi kyllä ensi matkustella &quot;villit vuodet pois&quot; ja tehdä sitten vasta lapsia. <br />
    Itse koen vieläkin traumoja, kun omat vanhempani pari kertaa matkustivat ollessani pieni ja jättivät minut isovanhemmille. Olin vielä ainokainen. <br />
    Onneksi lapsillanne on edes toisensa turvanaan poissaollessanne.

    1. Pidän hyvänmielen blogia, en ole halunnut jakaa surujani täällä. En ole myöskään halunnut yksityiselämästäni enää hetkeen juuri sen kummemmin avautua, mutta kerrottakoon, että olen samaa mieltä kanssasi. Lapselle olisi liian pitkä aika jäädä ilman molempia vanhempia… siksi pieni jääkin isälleen.<br />
      Minut on varmaankin helppo tuomita, koska matkustelen paljon ja matkani ei ole työmatkoja. Tosin mitä eroa sillä lapselle on? Ei hän sitä tuossa iässä vielä ymmärtäisi, vaikka äiti kaksi kertaa vuodessa kävisikin työmatkoilla. Lohtuna kerrottakoon, että seuraavalle matkalle pääsee Erinkin mukaan ja olen hyvin innoissani, kuinka paljon hän varmasti nauttii merestä ja auringosta &hearts; &hearts;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *