Turistina omassa kotikaupungissa

Perhereissu omassa kotikaupungissa, uhka vai mahdollisuus?

Pidimme viime kuussa viikon mittaisen “hotelliloman” parin kilometrin päässä kotoa. Omassa kodissa ollessa arki ottaa haltuun niin voimakkaasti, ettei sitä vapauden tunnetta samalla tavalla saa, kuin muualla. Toisinaan pitää tehdä irtiotto, tällä kertaa ei tosin lähdetty Katajanokkaa kauemmas. Lomaa lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä emme voineet nyt töiden osalta pitää, vaan lapset kävi koulua ja tarhaa aivan kuten normaalistikin. Mutta se fiilis, se oli meillä kaikilla hotellissa asuessa ihan eri.

Scandic Grand Marina

Meidän omassa kodissa oli kuvauspäiviä, joten lähdimme pois kuvausryhmän jaloista. Viikko vierähti nopeasti ja päiviä oli rytmittämässä lasten kouluun kuskaaminen. Vitsit että meillä vanhemmilla olikin haastavaa herätyskellon kanssa aamuisin. Me kun on totuttu nukkumaan pitkään, niin ei ihan kivuttomasti sujunut. Kamala kooma aina päiväsaikaan. Parina päivänä otin palavereiden välissä jopa torkut 😀 Muuten päivät meni niin läppärin kanssa työskennellessä, kuin omissa tapaamisissani juostessa. Hauskinta tässä kuitenkin oli se turistimeininki, mikä saatiin itsellemme luotua. Aamut alkoi hotelliaamiaisella. Ensin ruokittiin lapset, sitten heitettiin heidät kouluun ja tultiin itse syömään kunnon aamiainen ihan rauhassa 🙂 Oli kyllä ihanaa! Kerrankin mun ei tarvinnut olla siivoamassa, tiskaamassa, pesemässä pyykkiä, ei mitään. Sai vaan olla. Helsinkiä tuli katseltua ihan uusin silmin ja tein pitkiä kävelylenkkejä ihastellen oman kaupungin arkkitehtuuria ja maisemakuvaa. Alettiin Jaken kanssa miettimään, että miksi tätä ei muulloin samalla tavalla näe? Miksi ei tule käytyä keskustan tuntumassa kävelemässä? Upean arkkitehtuurin tunnistaa vain Euroopan muissa kaupungeissa. Silloin tulee katseltua ylöspäin ja ylipäätään ympärilleen. Hienoja paikkojahan meillä täälläkin on. Löysin uusia liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita, mitkä aivan varmasti ovat kokemisen arvoisia. Niihin sitten treffipäivinä nautiskelemaan.


Scandic Grand Marina
Pidettiin tiimipalaveria hotellin aulatiloissa

Lapset olivat innoissaan hotelliasumisesta ja nimenomaan sviitistä. Oli kätevää asustella tässä lähellä, sillä muutaman kerran viikon aikana piti käydä myös kotona pyörähtämässä. Jotakin aina unohtuu, tällä kertaa Erinin ulkohousut ja luistimet. Perheen yhteisiä reissuja ja lomia on tälle vuodelle luvassa taas useampia, joten ihan kiva, että koulupoissaoloilta vältyttiin. Silti viikko toisaalla toi paljon energiaa ja vaihtelua arkeen. Sanoisin, että hotelliloma omassa kaupungissa on ehdottomasti mahdollisuus. Ainakin jos kyseessä hieman isompi kaupunki.

Turistina Helsingissä plussat ja miinukset

+ Kaunis Helsinki ja Katajanokan alue

+ Omaan kotikaupunkiin tutustuminen

+ Julkiset kulkuneuvot, liikkuminen helppoa ja nopeeta

-Sää oli kylmä, tuulinen ja sateinen

-Suomessa hotellit on kalliita

Seuraavaa reissua taas odotellessa. Ens kuussa ollaan parillakin eri matkalla, toinen suomessa ja toinen ulkomailla. Instagramin puolella kannattaa seurata meidän perheen seikkailuja reaaliajassa.

Iloa viikkoonne!

Suvi

Suvisvilla Iltalehdessä

Toimittaja soitti ja haastatteli Iltalehden asumisosioon.

Suvi, 34, sisustaa antaumuksella hulppeaa kattohuoneistoa, josta ei koskaan tule omaa: ”Ostamme asuntoja, mutta haluamme asua vuokralla”.

Käykäähän lukemassa, lopputulos on tässä 🙂 Artikkeli on mielestäni kivasti kirjoitettu ja oli positiivinen yllätys kuinka paljon kuvia he olivat jutussa käyttäneet. Melkeinpä jokaisesta huoneesta on oma sisustusosionsa. Lehtijutussa parit tilat, mitä ei oikein edes blogin puolella ole vielä näkynyt.

Suvi

Kolme keskenmenoa vuodessa

”Olen tosi pahoillani, sikiökaiku täällä näkyy, mutta kasvu on pysähtynyt, eikä sykettä enää löydy”.

Nämä lääkärin sanat sain kuulla heti joulun jälkeen. Taas. Tämäkin vuosi alkoi näissä samoissa merkissä kuin edellinen. Ultran näyttöä katsellessa tuli ihan dejavu! Edellisen keskenmeno postauksen löydät täältä.

Tätä blogipostausta olen kirjoittanut pitkään. Lauseen sieltä ja lauseen täältä. Se näkyy myös tämän postauksen jäsentelyssä, sillä ei ajatus ole se kirkkain. Jotenkin herkkä aihe, vaikka en itse koe asiasta kauheen herkkä olevani. Alkaa tulla vaan jo ärsyttävän tutuksi tämä tunne. Tunne mille en osaa antaa nimeä tai adjektiivia. 

keskenmeno_suvisvilla
Raskaana Los Angelesissa 12/2019

Tällä kertaa olimme viikolla 9. Palkintoa kesävauvasta ei ollut luvassa taaskaan. Tämä oli kolmas keskenmeno nyt putkeen. Ja kaikki nämä on käyty läpi vieläpä yhden vuoden aikana. Ollaan aika paljon jouduttu harjoittelemaan luopumista edellisenä vuonna. Tähän kun otetaan vielä Alessian isän kuolema, niin nyt alkais jo riittää. Voiskohan tämä vuosi olla saamisen vuosi? Paljon runsautta ja rakkautta, kaikille.

Kolmas, peräkkäinen keskenmeno tuntuu jotenkin epäreilulta ja kohtuuttomalta. Ja samaan aikaan ei tunnu yhtään miltään. Tällä kertaa mua ei edes itkettänyt. Ultrakuvaa katsoessa tuli vain sellainen fiilis, et ei kai taas. Ja eihän siinä mikään auta. Pakko vaan hyväksyä asia ja hoitaa se taas pois päiväjärjestyksestä. Unelmasta emme ole luopuneet, vaikkakin tällä hetkellä koko ajatus taas uudesta raskaudesta tuntuu melkoiselta suorittamiselta. Kroppa tässä on kovilla. Jatkuvat hormoniheittelyt ja gynekologiset toimenpiteet alkaa jo ärsyttää. Eikä tästä järkyttävästä alkupahoinvoinnista kerta toisensa jälkeen saa mitään nautintoa. Joka kerta joudun sietämään sitä useamman viikon ja turhaan! Kyyniseksi sitä ei halua ryhtyä, mutta kieltämättä jatkossa jos raskaustesti näyttää plussaa, niin se ei automaattisesti tarkoita vauvaa. 

raskaustesti_keskenmeno

keskenmeno_suvisvilla

Kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen hyvä puoli on se, että nyt asiaa aletaan vihdoin selvittämään. Olemme jonossa hormoniklinikalle, missä meidät molemmat tutkitaan ja katsotaan jos jotain syytä keskenmenoille löytyisi. Kovasti tää mun raskaus olis joka kerta jatkumassa, vaikka itse alkio ei mukana pysykään. Ultra alkaa olla suorastaan pelottava paikka, sillä sieltä on nyt lähdetty useampaan kertaan ison pettymyksen kera.

Monet sanoo että keskenmenoissa se henkinen puoli on kamalin. Minäkin sen tunteen ymmärrän, mutta kyllä mun mielestä kamalinta on kuitenkin ollut tämä jatkuva raskauspahoinvointi. Siihen perään lääkkeelliset tyhjennykset ja paljon menetettyä verta. Ei oo ihme että viime vuonna on vähän väsyttänyt. Ferritiinit olis varmaan taas syytä kurkata. 

Lääkkeellinen tyhjennys ei viimeksi mennyt ihan nappiin, sillä Helsingissä ei tehdä minkäänlaisia jälkitarkastuskontrolleja. Kuulemma negatiivinen raskaustesti riittää. Puoli vuotta myöhemmin selvisi, että eihän se riittänyt! Edellisestä tyhjennyksessä ei kaikki tyhjentynytkään. Myöhemmin selvisi, ettemme olisi voineet tämän takia edes tulla raskaaksi. Monta kuukautta yritystä meni niin sanotusti hukkaan. Ja joo tiedän, puoli vuotta ei ole pitkä aika, jotkut yrittää vuosia. Mutta eipä me tästä enää nuorennuta. Minä täytän kesällä 35v. ja Jake 45v. Mun lapset on pian 9v. & 7v. joten jopa nuorimmainen on pian koululainen. Aloitamme ns. kierroksen alusta, joten ei tässä nyt kovin monia vuosia viitsisi turhaan odotella. Onneksi on toki kiva tapa jatkaa harjoituksia, mutta kyllähän tämä turhauttaa. Nyt kun asiaa pohdin, niin ehkä se on se päälimmäinen tunne. TURHAUTUMINEN.

Naistenklinikka 12/2019

Joka raskaudessa mulla on ollut hyvä tunne. Mitään ei ole ole ollut mielestäni pielessä, enkä ole osannut epäillä mitään keskenmenoon liittyvää. Missään raskaudessa en ole jaksanut stressata, sillä tiedän etten voi itse asiaan vaikuttaa. Stressistä ei ole mitään hyötyä, vaan päinvastoin. Jotenkin mietin, että voisko tässä nyt olla kyse jostakin ihan pienestä. Raskaudet kuitenkin alkaa. Onkohan mulla jotakin hormonia liian vähän tai liikaa? Onko ferritiinit liian matalat, voiko silläkin olla vaikutusta? Kaksi tervettä ja ihanaa lasta olen kuitenkin saanut. Ymmärrän toki, että mun parasta ennen -päiväys on jo mennyt, mutta tämän ikäisenä monethan vasta aloittaa lastenhankinnan. Kaikkea mahdollista sitä kyllä miettii ja käy päässään läpi. Kiva saada asiaan kohta apua, jos jotakin selviäis. Kolmen peräkkäisen keskenmenon kokee vain 1%. Aletaan olla jo harvinaisuus.

Tämän keskenmenon numero 3. kohdalla lääkkeellisestä  tyhjennyksestä on nyt tasan kuukausi (niitä tehtiin kaksi). Asia on edelleen kesken, kun ei kaikki tullut tälläkään kertaa ulos itsestään. Paljon joutuu kunnallisella puolella vaatimaan, että mitään näiden jälkiselvittelyiden suhteen tapahtuu. Pitää todella osata pitää puolensa! Ekalla kerralla en osannut, mutta nyt kokemuksen kautta olen oppinut. Päiväkirurgiseen toimenpiteeseen olen pian pääsemässä ja toivotaan että asia olisi sillä hoidettu. Josko sitten alkaisi vuosi 2020 puhtaalta pöydältä ja saisin oman kroppani takaisin. Raskaustesti näyttää edelleen erittäin kirkasta plussaa ja fiilikset on sen mukaiset. Ei huvita, ei kiinnosta, eikä jaksa. Työt sujuu hyvin, mutta liikkumisesta ja terveellisestä ruoasta ei ole tietoakaan. Ja just ne tekis super hyvää! Paljon saa tsempata että saa mielen pidettyä kaikesta huolimatta virkeänä ja elinvoimaisena. 

Toivottavasti saatais lähitulevaisuudessa se oikea haikara kylään! Sen jälkeen varmasti ymmärrämme mikä tarkoitus näillä luopumisilla on ollut.

Jos kamppailette samojen asioiden kanssa niin muhun saa olla esim. Instagramin kautta yhteydessä. Mielestäni näistä kannattaa puhua ja olla avoin, eikä pitää sisällään. Kovasti toivotan tsemppiä, voimaa ja valoa teidän haaveisiin <3

Suvi

Parvekkeelta futonille -Hyvät yöunet tarjoaa Futonnetti

Kaupallinen yhteistyö Futonnetti

Käsi ylös kenen mielestä nukkuminen on ihanaa? Mä rakastan nukkumista, etenkin silloin kun nukun hyvin. Hyvän unen merkityksen tajusin silti kunnolla vasta viime kesänä. Nukuimme Jaken kanssa useamman kuukauden yöt patjoilla parvekkeella. Sisällä oli liian kuuma ja lasitettu parveke tarjosi miellyttävän vaihtoehdon paremmalle unelle. Ilma oli raikas, lämpötila juuri sopiva, taivaalla näkyi iltaisin tähtiä ja oma makuunurkkauksemme tuntui kuin oltais oltu pitkällä retkellä. Hieman kovemmalla alustalla nukkuminen osoittautui itselleni niin paljon paremmaksi vaihtoehdoksi, kuin mitä pehmeähkössä jenkkisängyssä koin. Vuosien varrella olin tottunut selkäkipuihin, erityisesti alaselkäni ongelmiin. Kesän aikana tajusin, että kivut on poissa. Ilmat kun alkoi kylmenemään niin piti palata takaisin omaan jenkkisänkyyn. Ongelmat selän kanssa alkoi uudelleen ja sinä hetkenä päätin pistää suht uudehkon sänkymme myyntiin.

Ensimmäisenä aloin googlettelemaan futonpatjoja. Olin jostakin kuullut, että ne olisi hyviä nimenomaan selälle. Halusin patjalta myös luonnonmukaisuutta, hengittävyyttä ja jämäkkyyttä, joten siitä syystä mikään muu patja ei enää edes käynyt mielessäni. Netissä vastaani tuli Futonnetti niminen, futonpatjoihin ja -kalusteisiin erikoistunut suomalainen verkkokauppa. Suorastaan rakastuin heidän sivuillaan olevaan kuvaan, missä oli Japan niminen sängynrunko futonpatjoineen. Osasin samantien kuvitella, kuinka upealta tämä näyttäisi meidän makuuhuoneessa. Yhdessä Siparin Vire-paneelin kanssa ne olisi täydellinen match. Asia oli tällä ratkaistu! Jäi jopa makuuhuoneemme mitat ottamatta. Samantien yksi kappale tilaukseen ja uutta sänkyä odotettiin kuin kuuta nousevaa! Toimitusaika oli joitakin viikkoja, ja yöt meni hetken aikaa lähinnä kärvistellessä. Luonnollisesti en enää ollut valmis elämään selkäkipujen kanssa, kun olin niistä kerran eroon päässyt. Jakellahan taas ei sitten ollut mitään ongelmia. Onneksi saimme oman sänkymme kuitenkin pian myytyä ja nukuimme taas jonkin aikaa parvekkeella olleilla patjoilla.

Futonnetti_futonpatja_makuuhuone_sisutus

Sänky tuli noin kuudessa viikossa ja se oli kahdessa paketissa, patja ja runko erikseen. Kokoaminen oli helppoa ja nopeeta. Runko osoittautuikin olevan yllättävän iso. Olis ehkä ollut ihan hyvä mitata 😀 Itse futon on samaa kokoa, mutta runko tulee jokaisesta suunnasta hieman patjan yli. Makkarimme on aika pieni ja voisi sanoa, että ehkä hieman on ahdasta, mutta sänky onneksi mahtui juuri ja juuri. Se sopii täydellisesti yhteen tämän meidän paneeliseinän kanssa!

Makuuhuone_futonnetti_futonpatja_makuuhuonesisustus

rottinkilyhty_futonsänky_futonpatja

futon_futonnetti_futonsänky

futonnetti_futonsänky_futonpatja_futon

Yhden kuukauden aikana olen nukkunut nyt enemmän kuin aikoihin. Jake huomannut saman myös itsestään. Futonpatja on niin miellyttävä!! Patja on yhtäaikaa jämäkkä, napakka, muhkea ja laadukas. Aito futonpatja on 100% luonnonmateriaaleista valmistettu. Yleensä siinä yhdistellään erilaisia materiaaleja, villaa, puuvillaa, kamelia, hevosenjouhta, hamppua, pellavaa, sekä kookoskuitua. Patjan käyttöikä on noin 7-10 vuotta. Ja ikää voi pidentää hyvillä hoitotoimepiteillä. Patjaa kannattaa käännellä lakananvaihdon yhteydessä, jotta se pysyy kuohkeana jatkossakin. Muita hoitotoimenpiteitä tai rullauksia tms. ei tarvita. Huom! Futonpatjaa ei koskaan saa säilyttää vain lattialla. Patjan alla pitää kiertää ilma, tai muuten se homehtuu.

futonpatja_futonsänky_futon_futonnetti

futonpatja_makuuhuone_rottinkilyhty

Olen havainnut miten paljon unenlaadulla on ollut nyt valtava vaikutus kaikkeen jaksamiseen. Se heijastuu niin omaan työhön, kuin perhe-elämään. Olen parempi ihminen kun selkävaivat ja huonosti nukutut yöt on historiaa. Tilannetta on ollut erityisen hauska seurata omasta aktiivisuusmittarista. Joka aamu se jo kertoo miten paljon paremmat prosentit mulla on ollut kuin aiemmin. En voi tarpeeksi kuvailla, miten hyvä hankinta tämä kaunis sänky olikaan. Futonnetin futonilla on niin hyvä nukkua, suorastaan odotamme nukkumaan menemistä! Olemme käyneet Jakenkin kanssa asiasta monet keskustelut ja niin hassulta kuin se ehkä kuulostaa, nykyään fiilistelemme unta yhdessä. On niin siistiä mennä yhdessä sänkyyn lukemaan kirjaa ennen nukahtamista. Uni on nykyään syvää, unenpäästä saa helposti kiinni ja loikoilla vois heräämisen jälkeenkin vielä vaikka kuinka pitkään. Käsi sydämellä voimme antaa mitä lämpimimmän suosituksen tästä huippu hyvästä hankinnasta. Kiitos yhteistyöstä Futonnetti! <3

Suvi

Louvren pyramidi

Postikortti pyramidin huipulta

 

 

 

Tässä kohtaa satoi eniten vettä koko meidän reissun aikana. Tuolla aukeella oli koleeta ja nojauduttiin toisiimme. Otettiin hetki läsnä sateenvarjon alla vain tuota pyramidia katsellessa ja vedettiin aihealueesta hauskaa läppää meidän alaan liittyen. Jostakin syystä ihmiset eivät aina ymmärrä mitä suoramyynti tarkoittaa ja miten se eroaa jostain pyramidipeleistä. Tässä voisi olla oma postauksen paikka hieman terottaa että mitä mikäkin merkitsee.

Louvreen ei aikataulupaineista johtuen menty, jää sitten ensi kertaan. Näkemisen arvoinen oli kuitenkin tämä pääsisäänkäynti taidemuseoon.

Suvi

Notre Dame – aitojen takana tirkistelemässä

Postikortti kellonsoittajan katedraalista

Quasimodo saa nyt lomailla kellojensoitosta, sillä Notre Dame ei kunnostustöiden takia ole vielä auki turisteille. Aika lohduton näkyhän se oli, kaikki valtavat työmaarakennelmat Notre Damen ympärillä. Kurkisteltiin tätä kaunista kansallissymboolia aitojen takaa. Toivottavasti saavat entisöityä tämän upean arkkitehtuurisen rakennuksen vielä loistoonsa. Ihanaa oli rakennustelineistä huolimatta nähdä tämä 850 vuotta vanha katedraali livenä. Tällä monumentilla varmasti riittäisi paljon tarinoita kerrottavaksi.

Suvi

Galeries Lafayette – Maailman upein ostoskeskus

Postikortti lasikattojen keskeltä

 

 

 

 

 

Olo kuin kuninkaallisella palatsissaan! Satumaista! Miten voi ostoskeskus olla näin upea! Jos et ole vielä täällä käynyt, niin KÄY! Mulla loppui tuolla sanat kesken, tuijotin vaan miten kaunista kauttaaltaan. Lasikaton alla korkeuksissa on lasikäytävä. Sinne pääsee ilmaiseksi tepastelemaan ja ottamaan kuvia. Ostokset jäi tekemättä, sillä tämä meni nyt ihan nähtävyydestä. Olen kuitenkin kuullut, että täällä saattaa tehdä hyviä löytöjä. Shoppailu ei ollut kuitenkaan itselläni mielessä tällä kertaa, sillä halusin ehtiä kahdessa päivässä näkemään niin paljon kuin mahdollista. Onneksi olin laittanut Lafayetten listalleni <3

Suvi

Riemukaaren laidalla

Postikorttiterveiset Pariisista

 

 

 

 

Lokakuinen Pariisi oli meidän minireissulla pääosin sateinen, mutta kaunis. Riemukaaren edessä, suuren liikenneympyrän edessä riittää ihmisiä. Pahimmasta turistikaudesta ei voida kuitenkaan puhua ja sikäli ajattelen, että tämä oli hyvä ajankohta käydä visiitillä. Kaaren alla olevista Napoleonin muistomerkeistä huolimatta tyydyimme ihastelemaan tätä näyttävää rakennelmaa tällä kertaa etäämmältä. Yksi kohta ylivedettävänä omalta bucketlistilta.

Suvi

Pari päivää Pariisissa

“Paris is always a good idea”. Uskon tämän lauseen nyt, sillä kävin tässä kaupungissa ensimmäistä kertaa. Pariisi on aina ollut ajatuksissani paikka mihin pitää päästä, mutta toteutus vaan oli jäänyt puolitiehen. Ihan mahtava fiilis, nyt kun saimme viettää vihdoin pari päivää Pariisissa. Lähdimme yhdistetylle työ- & lomamatkalle ja aikaa oli tosiaan vain se muutama päivä.

No mitä muutamassa päivässä kerkee? Olin tehnyt listaa jo valmiiksi, siitä mitä kaikkea haluan tällä minireissulla nähdä. Minä sain nyt valita, sillä Jakelle tämä oli kolmas kerta Pariisissa. Erikoisinta tässä oli se, että kaikki ne kolme kertaa siellä on satanut! Sateessa painelimme menemään nytkin ja heti lähdettyämme Pariisista sääennuste oli taas yhtä auringonpaistetta. Hieman siis huonoa tuuria, mutta emme antaneet sen häiritä.

Ette usko mitä kaikkea ehtii parissa päivässä kun ottaa sellaisen asenteen, että kävelee molempina päivinä 10-15 kilometriä. Metrolla pääsee tosi kätevästi, mutta minä halusin pääasiassa kävellä. Niin paljon enemmän näkee silloin! Miten upeeta arkkitehtuuria Pariisi pitääkään sisällään <3 Aivan ihana kaupunki! Ehdottomasti päästävä tänne joskus uudestaan.

Tässä omat suosikkinähtävyydet ja kaikki mitä Pariisissa ehtii parissa päivässä käymään läpi. Teen näistä kaikista must see kohteista vielä omat postikorttipostaukset, sillä muuten tämä postaus sisältäisi liikaa valokuvia kerralla 🙂

 

Champs Elysees, Riemukaari (postikortti tulossa)

 

Notre-Dame  (postikortti tulossa)

 

Eiffel Tower (postikortti tulossa)

 

Louvre (postikortti tulossa)

 

Galeria La Fayette (postikortti tulossa)

 

Pariisin metro

Osa metrotunneleista ja pysäkeistä on nähtävyyksiä itsessään.

 

 

Saint Séverin

Urkujen soidessa kävin sytyttämässä kynttilän Alessian isälle.

 

 

Pariisin kadut, elämä ja arkkitehtuuri

Olisin voinut katsella, elää ja hengittää tätä vaikka kuinka pitkään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pariisin kahvilat ja kulttuuri

Voisin istua näissä päiväkausia ja ihastella niin herkkuja, ihmisiä, kuin maailmanmenoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitkä sun mielestä on parhaita juttuja Pariisissa?

Suvi

Yrittäjän päivä

Ihmiset murehtii läpi elämän mitä muut heistä ajattelevat. Yrittäjänä mun työ on sellaista mitä toiset eivät aina ymmärrä. Joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja, väärinymmärretyksi tulemista ja joskus jopa tuomitsemista. Hyviä asioita tapahtuu kuitenkin niille rohkeille, niille joilla on asennetta ja sisua näyttää mitä omalla työllä voi pitkäjänteisesti saavuttaa. Meissä jokaisessa olisi kaikki ainekset menestymiseen. Silti suurta osaa rajoittaa muiden ihmisten mielipiteet. Luovuus on kokeilua, rajojen rikkomista, riskien ottamista, virheiden tekemistä ja hauskanpitoa. Se on sitä kun voi uida vastavirtaan ja näyttää, ettei kaikkien tarvitse tallata samoja polkuja. Massasta poikkeava työ mahdollistaa massasta poikkeavan tuloksen. Mulla on ainakin ihan hulluja unelmia! Siis niin suuria että hyvällä tavalla hirvittää ja niiden toteuttamiseen vaaditaan vähintäänkin  jotakin poikkeuksellista! Unelmoimisen taidon sain vasta yrittäjyyden kautta. Sitä ennen en osannut. Sanotaan että muutos on kivuliasta. Kasvaminen on kivuliasta. Mutta loppupeleissä mikään ei ole niin kivuliasta kuin jäädä jumiin paikoilleen. Yleensä vieläpä johonkin mihin ei tunne edes kuuluvansa.

Yrittäjyys on mun juttu. Rohkeus on mun juttu. Asenne on mun juttu.

Mahtavaa yrittäjän päivää teille kaikille arvon kollegat! ?

Ollaan vahvoja yhdessä!

 

Suvi