Voiko enää ihanempia ystäviä olla!? Kiitos rakkaat taas tästäkin yllätyksestä <3 Kuinka voinkaan teille kaiken korvata <3 Yhdet megalomaaniset showerit jo Erinin odotusajoilta takana, joten en kyllä uusintaa edes odottanut. Tässä linkki pinkkeihin juhliin 2,5 vuoden takaa, kun olin juuri aloittanut bloggaamisen. Olimme sitten ihan kaupungin paikallislehdessä saakka… 🙂

Ja tässä vielä linkki toisiin babyshower juhliin, mitkä järjestimme ystävällemme Charlotalle pari vuotta sitten, jos joku kaipaa ideoita yms. Niin paljon tullut uusia lukijoita, että tuskin monikaan seurannut blogiani näiltä ajoilta…?

Tällä kertaa teemavärinä oli valkoinen, sillä vauvan sukupuolta ei ole kaikille paljastettu 😉 Muutenkin olen totaalisen hurahtanut nyt tuohon valkoiseen, joten ei ollut ystävilläni kuulemma vaikeaa valita millä värillä minishowerit toteutettiin. Aivan mielettömät oli tarjoilut ja kaikki vaivannäkö! Kyllä olikin melkoinen ähky kotiin mennessä ja taas siihen päälle hyvänä lisänä ne jokapäiväiset supistukset, mitkä ei sitten ole edenneet kuitenkaan pidemmälle. Huh! Pakko palata itsekin näihin kuviin ja tunnelmiin taas kun joskus, kun aika yrittää kullata muistoja ihanasta raskausajasta, saatika jos vauvakuumee iskee 😉 Hui!! Ei enää!!! 😀 Meidän perheen lapsiluku on tämän jälkeen täynnä! Ja haluan oman kroppani lopullisesti takaisin, kiitos 🙂

Mukana ihanassa illassa oli pari ystävää, sekä lapset, kuten ehkä Erinin kuvista jo bongasittekin <3 Juuri täydellisen rennot, pienet illanistujaiset, kun en enää tässä vaiheessa olisi paljon enempää voimavaroiltani jaksanutkaan. Parissa viikossakin maha vain jatkanut kasvuaan ja tosiaan tuo turvotus tullut taas voimakkaasti osaksi arkea. Toivottavasti ei tällä kertaa mene homma raskausmyrkytyksen puolelle, kuten viimeksi. Tässä tämä turvonnut mamma…  (älkää tippuko tuoleiltanne) 😉 Jopa valokuvista näkee sen olotilan mikä sisälläni vallitsee, niin ihania kuin ystävät olivatkin ja niin paljon kuin juhlia arvostankin, niin tuntuu silti, että kasvoilta paistaa jonkin sortin epätoivo 😉 U know!? Odotusaika on kirjaimellisesti odotusaika ja raskausaika on kirjaimellisesti raskasta 😀 Kiloja tullut lähes sama määrä kuin Erinistä… + 17 kg. Erin toi minulle mukanaan + 18 kg. Eiköhän tuo kilo siispä vielä kiinni saada ja on sitten molemmat lapset ”tuottaneet” yhtä paljon. Kohta alkaakin taas urakka kun olisi tarkoitus päästä vanhoihin mittoihin mahdollisimman pian tietenkin. Edellisellä kerralla meni vajaat 4 kuukautta, mutta opetinkin tanssia ja 4 tuntia viikossa oli kunnon hikilikuntaa. Nyt ei ole aikaa opettaa/juuri edes harrastaa, joten kilojen karistaminen keksittävä muulla tapaa. Tästä ehkäpä voisin tehdä oman postauksen. Vai onko kukaan kiinnostunut lukemaan painojutuista yms…?

Ei tämän kokoinen maha toistamiseen voi ihan äkkiä voi palautua…!?? 🙂 Kovaa työtä tiedossa 😉 I´m ready!!!! Tai katsotaan sitten kun se makeanhimo polttelee…  😉 Nyt olen raskausaikana antanut täysin periksi kaikille poltteluille ja tottahan se näkyy. Ei hitsi, pakkohan mun on olla valmis!!? No ainakin luotan olevani niin kiireinen perheen parissa, että en muistaisi makeanhimoani. Varmaan ihan harhakuvitelmia…

Ihana vaippakakku!!

Voih! Ja minun pikkunen tyttöni on kohta meidän perheen isosisko <3 

Ei ole maailmassa rakkaampaa kuin Erin <3

Murunen ollut nyt muutaman päivän hoidossa isillään ja äidillä taas aivan järkky ikävä! Rakkaushan ei käyttämällä kulu, (vaan vahvistuu, kuten Haloo Helsingin biisissä) mutta silti jokseenkin mielenkiintoista, että miten sitä rakkautta riittää myös seuraavalle omalle lapselle ja kuinka ne tunteet muodostuu. Onko se tunne heti kun saa vauvan rinnalle vai tuleeko se ajan kanssa? Miten minä olisin tasapuolisesti syliä, lämpöä ja läheisyyttä tarjoava äiti? Koenko olevani riittävä? Tässä kysymyksiä mitä täällä pienessä, hormonien sekoittamassa päässäni näin harmaana, tiistaisena aamuna pohdin 🙂