Heissan! Taas ollaan kotona ja täytyy sanoa, että onpa ihanaa! Harvoin on näin iloinen takaisin paluusta loman jälkeen 🙂 Oli aika rankka reissu, mutta silti hienoa että tuli koettua. 2,5 viikkoa pienten lasten kanssa toisella puolella maapalloa ei ole se kaikista helpoin rasti, mutta sehän me jo etukäteen tiedettiin ja siihen oltiin valmistauduttu. Silmät sai olla selässä 24/7 aivan kuten asiaan kuuluu. Sairastumiset tuli toki ikävänä yllätyksenä, mutta hienosti niistäkin selvittiin. Keuhkokuume ja keuhkoputken tulehdus on nyt selätetty ja tytöt voivat jo hyvin. Joitakin päiviä sieltä täältä meni hieman hukkaan ja oli vaikea malttaa levätä tarpeeksi. 

Tiedättekö sen fiiliksen kun lomakuvia on ihan hirveesti ja haluais laittaa ne kaikki? Kamalan vaikea käydä näitä läpi ja valita mitkä on ylitse muiden/mitä jätän julkaisematta. Tässä siispä sekalainen kuvakollaasi meidän matkasta.

Toinen hotelli oli Fairways Bluewater Boracay. Ainakin aula viehätti mun sisustusilmää 😉

Kauneutta oli kaikkialla. Hauska miten erivärisiä vesiä oli eri puolilla saarta. 

Päikkärit varjossa ja meitä huvitti neitien sama käsien asento.

Auringonlaskut vailla vertaansa <3

Fairways hotellialue oli valtava ja joka paikkaan olikin autokuljetus. Uima-altaita löytyi lasten onneksi yhteensä 6 kappaletta ja taidettiin me suurimmassa osassa käydäkin. Uiminen oli likoille kovasti mieleen, mutta oli myös useita päiviä kun ei voinut kuumeessa altaaseen mennä. Auringossaolo jäikin tällä matkalla tosi vähälle, mutta hyvä niin. Eipä sitä enää tulekaan samalla tavalla itseään grillattua kuin joskus nuorempana. Nyt osaa jo kunnioittaa aurinkoa ja sen mahtia. Ymmärtää enemminkin pysytellä varjon puolella ja etenkin lasten kanssa matkustaessa. Aurinkorasvojen kanssa saa kyllä lutrata ihan huolella jotta palamiselta vältytään.

Boracayltä lensimme vielä pariksi päiväksi Manilaan. Jännitysmomentin aiheutti peruttu lento, mutta onneksi ei tarvinnut 4 tuntia kauempaa odottaa korvaavaa. Manilassa meitä odotti myös upeat auringonlaskut! En muista koskaan nähneeni niin kultaista taivasta kuin tuolla. Valitettavasti kuvat eivät tee millään tavalla oikeutta näkemällemme.

Mentiin takaisin Acasia hotelliin kun pidettiin siitä jo mennessä.

Ei kauaa mennyt kun taas tämä naisparvi oli ympärillä halimassa ja suukottamassa meidän tyttöjä. Pikkuneidit nauttivat huomiosta, jopa hiemaan hitaammin syttyvä Alessia oli innoissaan ”tutuista” kasvoista. Todella kohteliasta ja lapsirakasta porukkaa. 

Olen kiitollinen ja onnellinen että kaikki sujui hyvin ja ilman mitään suurempia sattumuksia.

Kyllä tässä tosiaan on valmis jo seuraavalle lomalle 🙂 Ei tämä matkustusfiilis matkustamalla pois lähde. Pahenee vaan entisestään! 😀 Sovittiin Jaken kanssa, että seuraavan kerran otetaan molemmat lapset yhtä aikaa mukaan kun Alessia on täyttänyt vähintään 5 vuotta. Sitä ennen viedään neitejä vuoron perään, kun siihen kerran on mahdollisuus. Säästetään itseämme ja omia hermoja. Nautitaan enemmän lomasta kun huomioidaan lapsia yksi kerrallaan.

Saas nähdä mihin on seuraava reissu. Kyllä tässä taas jo useampi matka suunnitteilla <3 

Suvi

Terveiset Filippiineiltä! Nyt on reilu viikko oltu reissussa ja melko tapahtumarikasta ollut tämä perheloma. Lennot lasten kanssa meni tosi hienosti ja yllätyttiin oikein itsekin. Lapset katseli elokuvia, värittivät, leikkivät ja nukkuivat. Padia pelattiin yhteensä reilu puol tuntia koko lentomatkan aikana. Myös syömiset sujui suht leppoisasti kun meillä oli paljon omia eväitä mukana. Pakkasin matkaan banaania, pähkinöitä, superfoodeja, proteenipatukoita, sipsejä ja erilaisia riisikakkuja & hapankorppuja. Naposteltavaa siis löytyi ja niitä syötiin ruoan lisäksi kohtuudella. Cathay Pacific on siitä kiva lentoyhtiö, että matkustajat saavat menusta valita mitä haluavat syödä.

Lentomatka oli luonnollisesti pitkä, kun tänne asti tultiin, mutta jopa koneiden vaihdot sujui yllättävän kivottomasti. Amsterdamissa meillä oli reilu 3 tuntia vaihtoaikaa ja ehdittiin käydä ravintolassa syömässä. Hongkongin päässä vaihto oli vain tunnin ja kokemuksesta mietittiin ettei siellä ole toivoakaan ehtiä tunnissa seuraavaan koneeseen. Lentoemännät kuitenkin fiksasivat niin kivasti että juuri ennen laskeutumista meidät siirrettiin ihan koneen etuosaan ja pääsimme ensimmäisenä ulos. Kone Manilaan lähti jopa samasta terminaalista, joten ehdimme hienosti.

Ensimmäinen kosketus Manilaan on paljon positiivisempi kuin mitä olen odotusarvona saanut. Ihmiset olleet super ystävällisiä ja suorastaan päät kääntyneet meitä katsoessa. Lapsille vilkutellaan ja annetaan ihailevia katseita. Jopa valokuvia halunneet heidän kanssaan jotkut ottaa. Johtuu kuulemma meidän vaaleudesta mikä on täällä todella arvostettua. Ihmiset täällä rakastavat lapsia ja heidän vieraanvaraisuus on suorastaan käsittämätöntä. Olimme ns. paremmalla alueella, mutta kyllä sielläkin tuli kodittomia ihmisiä vastaan. Lapset saivat valita että syövätkö he jäätelöt, vai annetaanko jätskirahat kodittomalle lapselle joka nähtiin kadulla. Lapset valitsivat antaa rahat pikkupojalle <3 Palkitsimme jätskillä kyllä jälkikäteen kun olimme onnellisia siitä että he pistivät toisen itsensä edelle. 

Turvallisuudesta sen verran että joka kadunkolkassa on aseistettuja vartioita, auton pohjat tutkitaan ja hotellillakin on oma turvatarkastus. Ostoskeskukseen mennessä kaikkien laukut luonnollisesti tsekataan. Ainakin itselläni ollut hyvä fiilis ja maalaisjärjellä selviää aika pitkälle. Lapset koko ajan meidän käsissä kiinni, kun näin jo etukäteen heidän kanssa sovimme. Tytöt ovat käyttäytyneet hyvin, etenkin jos asiaankuuluvia, pieniä nahinoita ei lasketa. Niihinkin ollaan tehty hyvin nopeasti stoppi ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan.

Meidän hotelli Manilassa oli tyylikäs Acacia

Taas ollaan saatu reissussa huomata kuinka erilaisia meidän lapset luonteeltaan ovat. Erin suorastaan rakastaa ihailua ja uusiin ihmisiin tutustumista. Hän menee juttelemaan ja halimaan, haluaa poseerata muiden heistä ottamissa valokuvissa. Alessia sen sijaan lämpenee huomattavasti hitaammin, eikä ollenkaan välitä siitä kuinka kaikki hänelle koko ajan heiluttelevat ja lirkuttelevat. Menee enemminkin karkuun kuin että olis kenenkään kanssa missään kuvassa tai saatika menis kenenkään syliin. Selkeästi ujompi mutta syttyy ajan kanssa.

Vietimme Manilassa muutaman yön, ennen kuin siirryimme tänne Boracayn saarelle missä tällä hetkellä olemme. Alessia on parhaillaan keuhkokuumeessa ja Erin muuten vaan kuumeessa, joten pientä takapakkiakin tullut. Jatkan aiheesta seuraavassa matkapostauksessa. Ei voi muuta sanoa, kuin että asenteella mennään 🙂 Instagramistani näette kuvia enemmän reaaliajassa.

Aurinkoisia ilmoja myös sinne! 

Suvi