Suvisvilla-lifestyleblogi on kaunis kuvaus Suvin perhe-elämästä, arjesta, matkailusta, elämyksistä ja sisustuksesta. Kirjoittajana on 35-vuotias, kohta kolmen lapsen yrittäjä-äiti, sijoittaja ja intohimoinen sisustaja. Suvi on aikaisemmin urallaan toiminut sisustussuunnittelijana & tapahtumatuottajana. Nykyään hän toimii kansainvälisen kaupan johtotehtävissä ja rakentaa aktiivista seuraajakuntaa somessa.
Keväällä 2021 Suvi suuntaa perheineen Havajille viettämään diginomadi elämää... ja siitä se maailmanvalloitus alkaa - kohde kerrallaan. Tervetuloa seuraamaan Suvin seikkailuja!
Manilan jälkeen otettiin Philippine airlinesin kone Boracaylle ja lentokentältä tultiin vielä pikkupaatilla tänne saarelle. Saariselämä onkin aivan erilaista kuin Manilassa. Maisemat on kauniit, mutta paikka on kieltämättä mun vinkkelistä täysin turismilla pilattu. Ainakin tämä rantakatu eri stationeiden (1-3) varrella. Kaikenmaailman kauppiasta on kadut täynnä ja raha ratkaisee. Täällä yritetään rahastaa käytännössä kaikesta, mm. siitä että kävin ottamassa valokuvan hiekkataideteoksesta. Ymmärrän toki, että jokuhan silläkin elantonsa tekee. Hotellien työntekijät on ystävällisiä ja ihmisläheisiä mutta samaa vaikutelmaa ei yleiskuvana saa tästä paikasta. Tässä kohtaa Manilalle ehdottomasti pisteet kaikkien ihmisten vieraanvaraisuudesta.
Onneksi meidän Villa Caemilla hotelli sijaitsee station 3:ssa mikä on näistä mestoista rauhallisin. Ykkös ja kakkos stationilla musiikki raikaa yötä päivää. Mitä kovemmalla niin sen parempi! Jos olisin parikymppinen, lapseton reppureissailijabilettäjä niin homma vois olla ihan ok. Tuntuu vaan että nykyään arvostan kaikista eniten omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Se tuo sen luksusfiiliksen ja Malediivien jälkeen mikään ei ole enää ollut sama. Rima on kieltämättä nostettu niin ylös, että olen tottunut liian hyvään.
Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, niin lapset ovat täällä nyt molemmat sairastuneet. Nyt myös minä olen kuumeessa ja räkätaudissa. Veikkaan että lentokoneen ilmastoinnilla ollut osuutta asiaan ja tauti on vain itänyt jonkin aikaa. Alessialla todettiin keuhkokuume ja Erinillä kuumetta. Onneksi ei ole tarvittu sairaalahoitoa, vaikka klinikalla olemmekin käyneet ja välillä lääkäri tehnyt kotikäynnin myös meidän huoneeseen. Olemme useamman päivän olleet ihan rauhassa ja nyt jos koskaan ollut ihanaa, että meillä ollut kiva hotellisviitti. Perhelomalla saa aika paikoillaan olla ja lasten ehdoilla mennään muuten, etenkin vielä nyt kun he tarvitsevat lepoa ja nyt minäkin.
Tässä taannoin kävimme paikallisten tuttaviemme kanssa saarikierroksella. Tutustuimme heihin jo suomessa ollessamme. Koskettavinta kierroksessa oli tapaaminen alkuperäisväestön lasten kanssa. He asuivat rähjäisissä peltihökkeleissä omassa pikkukylässään. Paljon nousi itsellä tunteita pintaan, sillä heillä ei kirjaimellisesti ollut mitään. Lapset leikki roskilla, pullonkorkeilla, kookospähkinöillä ja hiekalla. Heidän vaatteet olivat likaiset, repaleiset ja täynnä reikiä. Veimme heille karkkia, leluja ja vaatetta.
Heidän hymy ja nauru oli herkässä ja selkeästi vaikuttivat hyvin onnellisilta ja tyytyväisiltä. Kylän yhteisöllisyys oli selvästi havaittavissa mikä oli myös kiva huomata.
Arvokkaita kohtaamisia ja kontrastia lapsille siitä miten asiat voi olla. Tätähän tänne tulimme hakemaan ja sitä olemme kyllä saaneet. Ylesilmeeltään saari on todella rähjäinen ja täällä on vielä köyhemmät olot kuin esimerkiksi Dominikaanisessa tasavallassa. Matkailu kirjaimellisesti taas avartaa. ”Investment in travel is an investment in yourself.” -Matthew Karsten
Pari päivää sitten vaihdoimme saaren toiselle puolelle missä vietämme vielä tämän toisen viikon. Tämä Fairways & bluewaters hotelli onkin täysin erilainen kuin edellinen. Seuraavassa päivityksessä tulossa asiaa täältä.
Aurinkoiset terveiset kaikille!
Suvi
Hei! Kivoja kuvia ja kivan oloista lomailua. Olen kuitenkin eri mieltä tuosta että lapsia viedään katsomaan toisten kurjuutta ja sitten palataan taas siihen omaan mukavaan elämään. Aivan kuin ne köyhemmät lapset olisivat jotakin matkailunähtävyyksiä joita käydään ihmettelemässä ja sitten todetaan että onneksi meillä on asiat paremmin. Seuraavaksi menette varmaan tutustumaan Suomessa syöpäsairaalaan syöpälapsiin jotta lapset huomaavat että sellaistakin voi olla. Kyllä lapsille pitää osata opettaa erilaisuutta eritavalla kuin nyt toimitte. Ei koko maapallon lapsia voi viedä opetusmatkoille katsomaan kurjuutta, kyllä se muiden huomioiminen ja ihmisten erilaisuuden oppiminen tapahtuu muulla tavoin. Matkailu kyllä avartaa vain matkailijaa itsensä mutta jos todella haluaisi auttaa muita ja maapalloa niin parempi olisi lahjoittaa ne varat hyväntekeväisyyden kautta esim noille lapsille – olisivat saaneet paljon enemmän kuin teidän tekopyhästä vierailustanne. Lisäksi maapallo ei saastuisi matkailunne vuoksi. Mutta kukin kasvattaa lapsensa itse ja tekee itse omat valintansa. Hauskaa loman jatkoa!
Mitä ihmettä, Tea? Pitäisikö rikkaiden pysyä erossa köyhistä? Että jos meillä suomalaisilla menee hyvin ja jossain muualla on köyhempää, niin meidän ei pitäisi koskaan mennä tapaamaan tai kohtaamaan niitä köyhempiä ihimisiä? Saako edes Suomessa kadulla puhua vastaantuleville kodittomille, vai onko sekin väärin? Onko joku tietty tuloraja siihen, että kuinka paljon itseään köyhempiä saa tavata? Että jos mennään vaikkapa Thaimaahan ja siellä on joku perhe, joka tienaa puolet vähemmän kuin meidän perhe, niin saako heitä tavata? Missä se raja menee, että kuinka köyhiä saa tavata? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Ja kun itse olen melko pee aa, niin saanko minä vielä tavata hyvätuloisia ystäviäni, vai onko se väärin minua kohtaan ystävieni puolesta? Tavata minua mokomaa köyhää? Nim. Mitä vittua?
Hyvä kirjoitus Saana, olen samaa mieltä. Sittenhän pitäisi kaikki hyväntekeväisyys kampanjatkin lopettaa mitä televisosta esim. tulee, koska siellähän näytetään miten kurjissa oloissa ja nälässä ja sairaina ihmiset jossain jotuvat pakosta elämään. Ja käsittääkseni tarkoitus on kuitenkin , että ihmiset täällä heräisivät auttamaan heikommassa asemassa olevia .
Hyvä kirjoitus Tealta! Kyllä apua tarvitsevia lapsia löytyy ihan lähiympäristöstä jos niin haluaa, ei tarvitse "hetken mielijohteesta" lähteä merta edemmäs kalaan. Matkailu sinänsä on varmasti kasvattavaa ja elämyksiä antavaa, mutta ei pitäisi ihan noin sitä perustella, ei sitä oikeastaan tarvitse perustella millään. Mutta hyväntekeväisyyskohteita löytyy kyllä kotomaastakin, ihan Helsingistäkin. Eikös Kalasatamassa ollut ennen nämä katujen kulmilla kerjäävien romanialaisten majat, siellä sitä olisi ihan riittävästi nähtävää.
Hei, hyviä kuvia ja ihana matka Suvi. Tealle voisin sanoa, että parhaiten apu, oli se kuinka pieni tahansa, menee perille henkilökohtaisesti antamalla, eikä lahjoittamalla korruptoituneille avustusjärjestöille, joiden tuloista 90% menee ns.toimistokuluihin ja palkkoihin. Varmasti nämä lapset ilahtuivat kovin pikkuyllätyksistä ja mm.leluista, joita ei heillä ollut. Ja tykkäsivät tavata "oudonnäköisiä vaaleaihoisia lapsia", kaikki lapset on lopulta sisimmältään samankaltaisia. Älkää olko kateellisia ja jokainen toimikoon omatuntonsa mukaan!
Kyllä olen samaa mieltä, että apu menee parhaiten perille itse viemällä. Näiden järjestöjen kautta, kun rahat menee suoraan sanottuna herrojen persiiseen!
Kiitos kaikille kommenteista. Vastaan vain tällä kertaa kaikille yhteisesti, että vien jatkossakin apuna suoraan perille! Silloin tiedän mihin se menee!! Ihanaa nähdä kuinka voin konkreettisesti vaikuttaa ja saan kiksini siitä että pääsen auttamaan muita. Kun kaikki lähtee sydämestä niin asiat ei voi mennä kuin oikein. Minun tapani on tämä ja muilla joku toinen. <br />
<br />
Filippiinien lomalla meidän lapset oli kyllä se matkailunähtävyys 🙂 Heitä tultiin hipelöimään ja silittelemään kun ovat niin vaaleita. Kohtaamisten ilo oli silmin nähden nähtävissä niin meidän lapsista, kuin paikallisista.
Ei huonot olot, köyhyys ja kurjuus katoa, jos me suljetaan silmät ja pysytään kotona. Ihmettelen tuota Tean kommenttia ja ajatuksenjuoksua. Mitä useampi siellä kävisi Suvin ja Jarkon perheen tavoin, ja antaisi omastaan, sitä enemmän heidän elämässään olisi iloa ja toivoa ❤️