Kiireistä vauva-arkea

Heipsan! Olen pahoillani, että ei ole hetkeen minusta kuulunut. Tämä elämä on niin kiireistä, vaikkakin ihanaa! Katsokaa nyt häntä, onko mitään suloisempaa <3 Olemme totaalisen myytyjä uudesta tulokkaasta <3 

Kolmas sormus ilmestyi nimettömääni pari päivää sitten, kun mieheni antoi minulle vauvasormuksen, eli kiitos symboolin, mikä edustaa Alessiaa. Melkoinen urotyö tuo rakas neiti lopulta olikin, joten olen kyllä superonnellinen myös tästä lahjasta. Se on ihana ja edustaa samaa sarjaa kihla & vihkisormusten kanssa. Ajattelin, että jokin päivä Alessia saa sitten sormuksen itselleen. (Huomatkaa myös mun ihanat tossut) 😉 Pirpana on kyllä hyvin onnistuneesti kietonut tuon isin jo pikkusormensa ympärille 😀 Ehkäpä sillä synnytystarinallanikin oli osuutta asiaan ja kaikki meni kuten oli tarkoitettu. Isi jäi heti yksin vauvamme kanssa ja pääsi rauhassa tutustumaan pikkuprinsessaansa ilman, että minä olin heti vieressä häseltämässä 😉

Tosiaan…. kiirettä, kiirettä!! Kyllä kolmessa lapsessa hommaa riittää ja suurimmaksi haasteeksi ainakin itselleni onkin osoittautunut tunne omasta riittämättömyydestäni. Kaikkeni annan ja vähän päälle, mutta silti tuntuu, etten ole läsnä jokaiselle niin paljon kuin haluaisin. Erinille yritän aina mahdollisuuksien mukaan antaa omaa aikaa, sillä olen Alessian maitobaarina lähes tulkoon 24/7. Uusin prinsessa on muutenkin oikea sylivauva, kun missään muualla ei meinaisi neiti viihtyä… vietän siispä lähes kaiken aikani tuossa sohvalla istuskellen niskat jumissa ja selkä kyyryssä. En ole saanut juuri konetta avattua, kun ei tunnu olevan käsiä millä avata. Illalla kun vihdoin viimeinenkin lapsi on nukkumassa olen itse niin kuoleman väsynyt, ettei bloggailulle yksinkertaisesti ole jaksamista. Pikkuneiti on ollut oikein hyvä nukkuja, lukuunottamatta viimeistä viikkoa, kun hänellä on kova nuha. Ihan kamalaa katsella kun toinen yrittää saada henkeä ja nenässä vain räkä rohisee 🙁 Rajulta tuntuu tuollainen nuha pariviikkoiselle vauvalle ja kyllä mietinkin, että voi kumpa se olisi mieluummin minulla! Nenäfriida ollut ahkerassa käytössä, mutta eipä tunnu juuri apua olevan. Ei ole vaikea arvata mistä pikkuneiti on flunssansa saanut, sillä Erin on ollut nuhassa  viimeiset 3kk, eli siitä lähtien kun tarha alkoi. Tarhapäivät ovatkin energisen isosiskon lemppareita ja onneksi parina päivänä viikossa hän sinne pääsee kavereita tapaamaan 🙂

Lisättäköön tähän loppuun vielä selitys, miksi meiltä ei tule tänä vuonna joulukortteja, niin ei kukaan toivottavasti ota nokkiinsa… 😉

Kiitos ihanille ystäville ja sukulaisille teidän lähettämistä kivoista korteista! Tänä vuonna meidän perheen joulukorttirahat käytettiin tulevan lastensairaalan hyväksi ja olen kyllä tästä lähin päättänyt toimia näin joka vuosi! Onhan se ihanaa saada henkilökohtainen kortti hyvänjouluntoivotuksesta kotiin, mutta myönnettäköön silti, että ne ei-itsetehdyt kortit nakkaan joulun jälkeen roskikseen… Kaikkea kun vain ei voi säilyttää! Omin kätösin askarrellut kortit säästän joululaatikkoon, sillä niitä on aivan erilaista ihastella sitten joskus myöhemmin ja tunnearvokin on kyllä ihan toinen. Kuten ehkä arvasittekin, niin minä kuulun niihin jotka joka vuosi piipertää omat korttinsa ja jos en ehdi itse tehdä, niin en lähetä ollenkaan! Nyt tuntuu kuitenkin, että tämä toisenlainen lahja olisi tästä lähin meidän perheen jokavuotinen traditio joulukorttien sijaan. Ainakin ne muutamat kympit menevät sitten sitä kautta hyvään tarkoitukseen joko suomessa tai ulkomailla.

Jos myös Sinä innostuit, niin tuossa vielä osoitteet tärkeiden asioiden puolesta

http://uusilastensairaala2017.fi/lahjoita

http://www.toisenlainenlahja.fi/

Kuinkahan sekalainen postaus tästäkin tuli… olen meinaan raapustanut tätä pitkin iltaa aina kun vain olen hetkenkään ehtinyt muutaman rivin kirjoittaa kerralla. Nyt on jokseenkin ”valmista” (eli todella sekavaa ja virheitä täynnä, mutta annan sen itselleni anteeksi) ja kellokin on taas jo 1:27 yöllä. Kohta olisi ensimmäinen yösyttö varmaan jo edessä, joten painun äkkiä pehkuihin. Sisustuspostauksia olisi paljon luvassa, jos joku kirjoittaisi ne puolestani 😉 Ei vaan, mutta kirjoitan jahka vain ehdin, toivottavasti ymmärrätte että ihan joka päivä en uutta postausta saa luotua. Ihanaa kun kuitenkin seuraatte ja jaksatte hengailla meidän perheen matkassa. Halihali ja pusut! <3

PS. Muutamiin ihaniin kommentteihinne vielä vastaamatta, anteeksi! 🙁 Vastailen vielä tämän viikon aikana!

Niin ja arvonnan voittaja Eija! Et ole vielä laittanut minulle tietojasi. Jos en torstaihin mennessä saa sinulta s-postia, niin arvon uuden voittajan. Kyllä jollekin pitää saada iloa tuova, kiva paketti pian toimitettua 🙂