Suvisvilla-lifestyleblogi on kaunis kuvaus Suvin perhe-elämästä, arjesta, matkailusta, elämyksistä ja sisustuksesta. Kirjoittajana on 35-vuotias, kohta kolmen lapsen yrittäjä-äiti, sijoittaja ja intohimoinen sisustaja. Suvi on aikaisemmin urallaan toiminut sisustussuunnittelijana & tapahtumatuottajana. Nykyään hän toimii kansainvälisen kaupan johtotehtävissä ja rakentaa aktiivista seuraajakuntaa somessa.
Keväällä 2021 Suvi suuntaa perheineen Havajille viettämään diginomadi elämää... ja siitä se maailmanvalloitus alkaa - kohde kerrallaan. Tervetuloa seuraamaan Suvin seikkailuja!
Olla vanhempana, olla äitinä kolmelle alle 5-vuotiaalle lapselle… Kyllä tässä työtä riittää, kuinka saada perheen arki soljuvaksi ja toimivaksi. Elämää ei helpota sekään, kun kahdella vanhimmalla lapsella on myös toiset vanhemmat, kenet pitää ottaa asumisessa huomioon. Vanhin lapsistamme, eli mieheni poika asuu joka toinen viikko nyt meillä. Tyttäreni Erin on isällään miten sattuu, mutta sovittaessa pidempiäkin pätkiä. Yhteinen lapsemme Alessia on 4 kk ikäinen vauva ja ainoa ”osa” mikä tässä perheessä ei liiku kodista toiseen. Siinä onkin tekemistä, jotta saamme kaiken sovitettua yhteen ja jotta kaikki lapset tulisivat tasapuolisesti huomioiduksi sekä kuunnelluksi omien tuntemustensa kanssa. Jokainen vanhempi yrittää aivan varmasti kasvattaa lapsistaan mallikelpoisia, hyväkäytöksisiä, muita kunnioittavia ihmisiä. Mekin teemme parhaamme, vaikka ei tämä kaikki aina niin yksinkertaista olekaan. Eri kodeissa saattaa olla hieman erilaisia tapoja ja lapset siinä sitten yrittävät varmaankin mukautua kuinka missäkin kodissa toimitaan. Jotta meille, meidän perheellemme arki olisi mukavaa, onnellista ja sujuvaa, niin olemme tehneet muutaman säännön selkeyttääksemme elämää.
TARRAT
Jokaisen päivän päätteeksi käydään iltaisin yhdessä lasten kanssa läpi päivän kulkua. Pohdimme onko heidän käytöksensä ollut hyvää, vai huonoa. Hyvästä päivästä saa valita itselleen tarran omaan tauluunsa. Kun tarroja on kasassa tarpeeksi, niin he saavat kannustimena palkinnon. Jos käyttäytyy huonosti, niin tarroja saatamme ottaa myös pois.
Jääkaapin ovesta löytyy nyt isompien lasten tarrapussukat, mistä he itse osaavatkin jo omansa hakea.
Saavat itse liimata tarrat kuinka tykkäävät 🙂
Ikean kehykset toimivat tarratauluina hyvästä käytöksestä. Ensimmäinen etappi tuli täyteen nyt tiistaina, kun 5 tarrasta he saivat itselleen päivän HopLopissa. Ensimmäinen palkinto oli tarkoituksella iso, jotta homma lähtee hyvin käyntiin. Seuraava etappi on 10 ja siitä hyvästä he saavat päivän omassa kotikylpylässämme pienen herkuttelun kera. Muita palkintoja voi olla esim. pyöräilyretki, picnic, jalkapallonpeluuta, prinsessapäivä, elokuva-ilta, yhteinen peli-ilta (esim Afrikan tähti), isompina etappeina päivä Flamingossa tai huvipuistossa jne. Kaikkea mukavaa kivaa perheen kesken, jolloin vanhemmat laittavat puhelimensa pois ja keskittyvät vain ja ainoastaan lapsiin. Yhteinen aika on kuitenkin tärkeintä. Palkinto voi toki olla myös jokin lelu, mutta pääasia, että touhuamme senkin parissa kaikki yhdessä. Etapit ovat aina vitosen välein, jotta väleistä ei tule lapsille liian pitkiä. Pitää muistaa huomioida myös se, että he eivät ole aina vain meidän kotonamme. Saman tyylistä tarrasysteemiä käytimme myös silloin kun opetimme lapsia potalle & kuivaksi. Hyvin pystyy siispä hommaa soveltamaan sen hetkisen elämäntilanteen mukaan.
Jotta meidän lapset tietävät, että mitä se hyvä käytös oikein on, mitä heiltä odotetaan… niin loimme lasten kanssa säännöt ja raapustimme ne paperille. Osa näistä oli heidän itse keksimiään ja aikas hyviä, etten sanoisi. Listaa voi toki täydentää, jos jotakin tulee ilmi.
Listaan voisi vielä lisätä, että ”Muistakaa kohtelias käytös”, toistaiseksi ovat onneksi olleet kuitenkin hyvin kohteliaita, niin ruokapöydässä, kuin muuallakin.
Jos näitä yhdessä laatimiamme sääntöjä rikotaan (riippuen rikkeen vakavuudesta) niin sovellamme rangaistusmenetelminä jäähypenkkiä, lelujen takavarikointia ja juurikin tätä tarrojen menettämistä.
Hyvin on ainakin opit menneet perille, sillä meidän poitsu muistaa kaikki säännöt ja niiden numerot ulkoa 😀 Olemme toki myös käyneet tarkkaan läpi, että mitä mikin kohta tarkoittaa. Esimerkkien kautta olemme havainnollistaneet ja avanneet jokaista kohtaa.
Ensimmäinen tarraetappi tuli nyt täyteen ja Daniton Intian reissun jälkeen (oli siellä peräti 2 kk) uusi vuoroviikkoarki on lähtenyt käyntiin enemmän kuin positiivisesti. Lapset pääsivät pitämään hauskaa HopLopiin ja täytyy sanoa, että todella nauttimme meiningistä myös isinkin kanssa. Oli ilo katsoa ”sisarrusten” ottavan toisiaan kädestä kiinni ja laskevan mäkeä yhdessä. Tiimityöskentelyä parhaimmillaan ja nykyään tarhaankin lähdetään antamalla halit ennen sitä. Toivotaan, että yhtä ihana ja sopuisa käytös jatkuu, vaikka toki notkahduksetkin ovat normaaleja. Ainakin me vanhempina yritämme tehdä kaikkemme, jotta meidän lapsilla on hyvä olla ja jotta he kokevat olevansa kaikki samaa perhettä. Kaikki ovat yhtä tärkeitä ja samanarvosia, syli on aina avoinna. Rajoja ja rakkautta, rauhaa kaikille! <3
Suvi
Hmmm… Itse pidän hyvää käytöstä asiana, josta ei pidä palkita. Tavoitetila on se, että kaikki päivät olisivat hyviä, mutta kun eivät ne vain ole. Miten sitten määritellään se, minkä verran lapset saavat näyttää mieltään ja "käyttäytyä huonosti"? Missä menee se raja, että saa tarran? Jos saa kerran raivarit, niin oliko se siinä se päivä? Mitä jos toisen lapsen päivä on aina hyvä ja toisen aina huono? Tämäkin voisi olla meillä ainakin mahdollista, koska lapset ovat hyvinkin erilaisia. Itse myös pidän luettelemiasi palkintoja normaalina perheen yhteisenä tekemisenä, en niinkään palkintona. <br />
<br />
Jokainen tavallaan, se täytyy tietysti aina todeta. Meillä tuota tarrapalkitsemista on käytetty juuri kuivaksi oppimisen kanssa, siinä se mielestäni toimi. <br />
<br />
Mukavien päivien ja tilanteiden, jossa lapset ovat käyttäytyneet hyvin, jälkeen ilman muuta kiitän ja kehun heitä 🙂
Positiivinen ja kivaksi tarkoitettu asia kääntyi nyt jotenkin negatiiviseksi. Tarkoitukseni oli vain ja ainoastaan kertoa mikä meillä toimii uusioperheen super hektisessä arjessa, kun lukijat ovat sitä välillä kyselleet. Kyllä meilläkin lapsia kehutaan hyvästä käytöksestä, myös ihan ilman palkintoja (tietenkin!!) 🙂 Tarrasysteemi on kuitenkin aika kevyttä kivaa, kannustavaa ja rohkaisevaa. Kuten edelle kirjoitin, niin kuuntelemme lapsiamme ja heidän tunteitaan. Tottakai mieltäänkin saa välillä osoittaa, niinhän me aikuisetkin joskus teemme, mutta se ei tarkoita sitä, että saisi olla ilkeä muille tai olla peräti väkivaltainen (mikä ihan itsestään selvyys toki). Kaikki asiat pyritään keskustelemaan ja selvittämään puhumalla. Niin hyvät, kuin huonot asiat. Kuten myös kirjoitin edellä, niin meillä on käytössä jäähypenkki ja lelujen takavarikointi myös. Ei se sitä tarkoita, että heti ollemme varoittamatta ja keskustelematta tarraa viemässä. <br />
<br />
Normaalilla perheellä normaaliin arkeen kuuluu varmasti pyörälenkit yms. mutta meillä ei mieheni töiden takia ole koko perheen kanssa yhteistä aikaa kuin kerran viikossa. Uusioperheen dynamiikka toimii hyvin eritavalla kuin normaalissa ydinperheessä, missä kaikki lapsetkin ovat aina paikalla. Tottakai minä puuhaan tyttöjen kanssa päivät pitkät kaikenlaista kun nyt kotona olen. Nuo olivat vain esimerkkejä minkälaisia palkintoja tarrojen keräämisestä voi saada. Tarrojen kerääminen on hauskaa jo itsessään ja sehän siinä ideana onkin, ettei aina tarvitse olla jotakin suurta ja mahtavaa. Ihan perusarkea täällä elellään, niin kuin se vain uusioperheessä on mahdollista. On sun lapset, mun lapset ja meidän lapset, pääasia, että lapsille annetaan aikaa ja mennään heidän ehdoillaan. Minulle tuli viestistäsi ehkä hieman sellainen kuva, kuin tässä nyt olisi hakemalla koitettua hakea vain huonoja puolia ja aukkoja kasvatuksessa. En minä postaukseeni voi alkaa erittelemään jokaista tilannetta erikseen, vaan kaikkihan on tapaus & tilannekohtaista. Jos teillä ei mielestäsi toimi tällainen systeemi, niin sitten ei toimi. Tämä on vain meidän perheen tapamme toimia. Lapset ovat erilaisia meilläkin, mutta ei heillä sentään niin ole, että toisella olisi aina vain hyvä päivä ja toisella aina huono. Tuolloin ehkä jokin muu konsti voi olla avaimena mukavaan arkeen. Jos lapsella olisi vain ja ainoastaan huonoja päiviä, niin kyllä minulla ainakin kellot soisivat miettimään, että mikä hätänä.<br />
<br />
Hyvää kevättä 🙂
Kuulostaa Suvi oikein hyvältä näin perheohjaajan näkökulmasta :). Hyvästä käytöksestä palkitseminen on loistava juttu, ja tarrasysteemiä suosittelen usein asiakkaille, koska se oikeastikin toimii :). Hienoa, että jaksatte viedä kehittämäänne systeemiä läpi arjessa, tsemppiä!
Eikä tarkoitukseni suinkaan ollut tyrmätä teidän tapaa tai kääntää tätä negatiiviseksi. Totesin vain oman mielipiteeni, joka edelleen on se, että hyvän käytöksen tulisi olla ns. perusjuttu, josta ei palkita. Näin siis minun mielestäni, en varmaan tuonut tätä tarpeeksi selvästi esille. Mutta kuten sanoin, jokainen tyylillään. Joku tapa sopii yhdelle perheelle ja toinen toiselle. <br />
<br />
Ja tärkeintähän kaikessa on se, että perheellä on yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä 🙂 ja sitä kautta hyvä olla yhdessä!
Lasten ja koirien kasvatus on sellainen aihe, johon jokaisella on aina mielipide! Ja juuri koskaan ei ole tilannetta, jolloin se ei jollain tavalla aiheuttaisi närää jossain muussa. Onneksi me ollaan kaikki erilaisia, muuten maailma kävisi pian hyvin tylsäksi paikaksi elää! 🙂 <br />
<br />
Rohkea kirjoitus, johon minulla tosin ei ole kauhean paljon sanottavaa. Oma tytär on jo lukiossa ja hän on aina lukeutunut "helppoihin" lapsiin. Ei ole tarvinnut vääntää kättä ihmeemmin ikinä ja teini-ikäkin meni kivuttomasti ohitse. Hän on myös perheemme ainoa lapsi, joten sisarten välinen nahistelukin on jotain, mistä emme tiedä mitään. Paitsi tietty omasta lapsuudesta, kun taistelin veljeni kanssa:) <br />
<br />
Jokainen perhe löytää itselleen sopivat käytännöt. Pidän hyvää käytöstä oletusarvona ja suorastaan odotan, että jokainen lapsi osaa käyttäytyä mm. ravintoloissa tai julkisissa kulkuneuvoissa hyvin ja ottaa muut kanssaihmiste huomioon. Ihan pienet ovat asia erikseen, jotka eivät vielä ymmärrä muutenkaan maailmanmenosta. En pidä tuollaista palkitsemis-asiaa mitenkään huonona, sillä jos se toimii kaikkien perheenjäsenten mielestä hyvin, niin mitäs huonoa siinä sitten voi olla? Tuskin kuitenkaan on niin, etteikö lasten kanssa esim. pelattaisi muutoin kuin palkintona.:) Inhoan sanaa "laatuaika", mutta tuntuu, että tänä päivänä kun ihmisen aikaa revitään joka suuntaan, joskus pitää tehdä juuri tuon sanan mukaisesti niin, ettei puhelimet tai muut asiat tule edelle ja viettää sitä aikaa vähän laadukkaammin yhdessä yhteen asiaan keskittyen.<br />
<br />
Tsemppiä arkeen, ei voi olla aina ihan helppoa yhdistellä useampaa perheenjäsentä palapeliin, mutta ihan varmasti kaiken arvoista! ♥<br />
<br />
Arkipäivään liittyen mun blogissa olisikin sulle haaste, käypä kurkkaamassa! 🙂 Sopii ainakin päivän teemaan!! 🙂 <br />
<a rel="external nofollow" href="http://checklistbyblond.blogspot.fi/2014/04/treenia-pukkaa-arkikuvahaaste.html" target="_blank">http://checklistbyblond.blogspot.fi/2014/04/treenia-pukkaa-arkikuvahaaste.html</a>
Kiitos! Hieman arvasin, että tässä voi käydä myös huonosti, kun rohkeasti kertoo miten meillä arkea elellään. Lukijat ovat kyselleet kuinka paljon kukin lapsi meillä on ja kuinka tulevat toimeen keskenään ja kuinka pystyn hoitamaan kolmea lasta ja kotia jne… nyt päätin ystäväni innoittamana uskaltaa lähteä vastaamaan kysymyksiin.<br />
<br />
Meillä nämä kaksi vanhinta (kuitenkin vielä todella pientä) lasta ovat hyvin omapäisiä ja vilkkaita, kuten olen ehkä joskus esille tuonutkin. Haastavaa siispä on, jotta saa paletin toimimaan ja jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Uusioperheessä jokaisen jäsenen on löydettävä ns. oma paikkansa, kun kaikki muotoutuu uudelleen. Se on haastavaa, mutta palkitsevaa. Nyt tuntuu hyvältä, kun arki alkanut helpottamaan, eikä tarvitse aina olla napit vastakkain. Jos ei ole selkeitä sääntöjä, niin kuinka pieni lapsi voi ymmärtää, että mitä häneltä odotetaan/vaaditaan. Siksi on mielestäni hyvä tehdä puhumalla selväksi, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Meillä on itseasiassa sellainen motto, mitä minä ainakin huomaan heille usein viljeleväni; "Hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa". :)<br />
<br />
Minäkin olen ollut joskus helppo lapsi ja teini-ikäni meni hyvin kivuttomasti myös. Toista se sitten oli taas kahdella nuoremmalla sisarellani. Jos jotain olen ainakin joskus oppinut, niin periksi ei saa antaa. Lapset eivät ole perheen pomoja ketkä pyörittävät vanhempiaan. Vanhemmilla on vastuu omasta jälkikasvustaan ja meidän tapauksessa se vastuu jaetaan nyt aika moneen osaan, kun kyse ei ole vain yhdestä kodista. Ei ole helppoja juttuja varmaan mikään kasvatukseen liittyvä asia ;)<br />
<br />
Kyllä lasten kanssa joka päivä jotakin touhutaan, mutta koko perheen kesken se on harvinaisempaa. Tällä yritämmekin luoda meille sellaista me-henkeä/puhalletaan yhteen hiilen -henkeä/me olemme tiimi -henkeä… Normaalissa arjessa vaikka kuinka touhutaan, on aina usein kiire ja juuri ne puhelimet on esillä itse tulee kuikuiltua milloin mitäkin uutisia ja Facebookia jne. Koko perheen yhteisissä päivissä on kyse juuri siitä, että ne puhelimet on pois ja kaikki huomio on vain ja ainoastaan lapsissa. Ei olla siispä läsnä puoliteholla, kuten valitettavan usein käy. Laatuaika on varmaankin ihan oikea sana ja pidän sitä itse hyvin positiivissävytteisenä ♥<br />
<br />
Kiitos haasteesta. Käyn kurkkaamassa ja tartun siihen tottakai, kun ehdin ♥<br />
<br />
Ihanaa viikonloppua! ♥
Ihan loistavaa Suvi!<br />
Koitanpa itsekin kerätä voimia ja luoda samanlaisen systeemin. Mun mielestä toi on just hyvä, että tuodaan konkretiaa tuohon meininkiin: palkintoja ja rangaistuksia. Meidän perheessä juuri tuollainen malli sopisi varmasti parhaiten. Tarrasysteemi on ihan huippuidea :)<br />
<br />
Oot kyllä Super näiden sun ideoiden kanssa 🙂
Kiitos Kristiina! Jos vaan tuntuu, että tarrasysteemi voisi olla teille toimiva, niin kannattaahan sitä edes kokeilla. Minä ainakin voin suositella 😉
Ihana postaus!! ♥ Näpsäkkä systeemi teillä! Meillä on ollut käytössä hymynaama-systeemi, jossa jokaisesta hyvästä teosta (auttanut sisartaan tai vanhempia, siivonnut huoneensa tms) saa hymynaaman. Kymmenen kohdalla lapsi on saanut 2 euroa, ja saanut käyttää sen mihin haluaa. Tuo oli hyvä idea, et etapin saavuttua koko perhe tekee jotain kivaa yhdessä! Tuon voisi toteuttaa meilläkin 🙂
Kiitos Heli! ♥ Hyviä ideoita teilläkin! 🙂
Hienoa, että uskaltauduit ottaa kasvatusasiat perheessänne esille! Nämä ovat niitä haastavia ja usein mielipiteitä jakavia asioita. Uusioperhe ei ole helppo pyöritettävä, sillä parhaimmillaan mielipiteensä asioihin on sanomassa 4 vanhempaa, heidän uudet puolisot ja vielä kaikkien isovanhemmat. Se on hyvä että olette tehneet selväksi, miten tässä kodissa toimitaan :)<br />
<br />
Minäkään en näe laatuaikaa negatiivisesti vaan on erittäin positiivinen asia. Ei näin "normiperheessäkään" aina olla täysin läsnä lapsia varten ja pidän itsekin tärkeänä, että välillä koko perhe tekee yhdessä asioita, ilman mediaa. Ja sen ei tarvitse olla mitään huikeata ja käsittämättömän extremeä vaan ihan tavallisia asioita, mitä päivittäin tehdään, mutta ne tehdään yhdessä, lasta kuunnellen ja todella läsnä ollen!<br />
<br />
Tsemppiä arkeen!
Kyllä nämä kasvatusasiat varmasti mielipiteitä jakaa ja tiedän, että laitoin itseni alttiiksi arvostelulle. Otin sen riskin. Näin meillä eletään ja tuli nyt sitten minkälaista kommenttia tahansa, niin elämämme on tällaista. Eläköön kaikki miten elää ja antaa kaikkien kukkien kukkia 😉 Jokainen tekee varmasti parhaansa ♥
Mikä vain toimii, ei voi olla huono asia 😀 Meilläkin oli joskus tarrat käytössä, ja ne toimi. Onhan ihan tutkittu juttukin, että mikäli lasta ei huomioi hyvistä asioista, niin sitä huomiota haetaan sitten huonolla käytöksellä. Samalla aivan loistava tapa opettaa näitä arjen sääntöjä, pienet kun ei pelkkää puhetta ehkä niin hyvin muista, kuin tarran. Mun kummipoika, 4v keräilee nyt myös tarroja, saavat joskus toivoa yhteistä tekemistä, herkkuruokaa tms. Edellinen toive oli MAKSALAATIKKOA ruoaksi! 😀
Samaa mieltä, jos kerran toimii ja on hyväksi havaittua, niin ei se huonoa voi olla :)<br />
<br />
Maksalaatikkoa 😀 Huippua! Tässä taas osoitus, ettei kaiken tarvitse olla suurta ja mahtavaa! ♥
Näiden kommenttien lukeminen on ollut melkoista viihdettä 🙂 Tosin olen tuntenut myös myötähäpeää, mutta onneksi myös ylpeyttä siitä, että jotkut kanssasisaret osaavat kirjoittaa kommenttinsa asiallisesti 🙂 J siitä, miten jaksat vastata kaikkiin niin hyvin! Onhan tämä ihan yleinen vitsi (esim. joissain TV-ohjelmissa esiin otettu…) että julkisesti lasten kasvatuksesta puhuva tekee käytännössä itsemurhan 😀 Saati jos kyseessä olisi mies. Eräässä oli, että Suomi voittaisi mahdollisen sodan mennen tullen, jos vain vastapuoli sanoisi jotain äitiydestä (eikä sen välttämättä tarvitsisi olla negatiivista, koska joku sen kuitenkin ottaisi niin…).♥
Näin alan ammattilaisen näkökulmasta näyttää melkoiselta "poliisimeiningiltä". Eikö vanhempi tyttäresi ole kuitenkin vasta 2v? Tuossa systeemissä on aina vaarana se, että lapsi ei oikeasti ymmärrä, mitä häneltä vaaditaan. Lapsi oppii helposti vain miellyttämään vanhempaansa. Myös on huomioitava, että pienen lapsen kyky hahmottaa tilanteita ei yllä kokonaisen päivän ajaksi. Ymmärrän hyvin, että uusioperheessä joutuu suunnittelemaan tarkkaan arjen pyöritystä, mutta sehän on teidän vapaaehtoinen valintanne, jonka kanssa pitää vain oppia elämään. 2 – ja 5-vuotiaan käytöstä on tietysti myös vaikea vertailla keskenään, vaatimukset tulee aina asettaa ikätasoisesti. Onnea yritykselle kasvattaa lapsista tasapainoisia ihmisiä kuitenkin!<br />
<br />
P.S. Kiinnitätkö huomiota ilmaisuusi vai onko äidinkielesi jokin muu kuin suomi. Kirjoitusvirheitä tosi paljon.
Voi hyvät hyssykät, että kirjoitusvirheitä. Eihän se tässä kirjoituksessa/kirjoittelussa nyt ole ollenkaan oleellinen asia 🙂
Olen muuten sanonut ennenkin, että kirjoittaminen ei muutenkaan ole vahvin puoleni. En koe olevani siinä mitenkään kovin hyvä, mutta ei se tunne silti estä minua kirjoittamasta blogiani 🙂
Rohkea veto kirjoittaa tällainen postaus! Ja aivan mahtava juttu! Kuulostatte ihanilta vanhemmilta, joille tärkeintä on lapsen paras. Täytyy sanoa, että jos jossain tuo uusioperhe-elämä onnistuu, niin varmaan teillä. 🙂 Tuli oikein hyvä mieli lukea tällaista tekstiä, mistä huokuu rakkaus kaikkia perheen lapsia kohtaan, myös niitä ei-ihan-omia. :)<br />
<br />
Oikein hyvää ja valoisaa kevättä teidän porukalle!
Kiitos paljon, ihana kuulla! Arvostan kaunista kommenttiasi ja lämmittää kyllä myös mieltäni ♥ Kiitos!
Suvi, olet huippu äiti! Ja juuri lapsillesi se paras. Se minkä olette huomanneet toimivan perheessänne on tietysi teille hyviä ja toimivia kasvatusmenetelmiä. Lasten kasvatukseen löytyy tasan niin monta mielipidettä kuin on kasvattajaa… Itse kannatan myös palkkiojärjestelmiä. Säännöt sovin mielummin positiiviseen muotoon, en "ei" saa tehdä sitä ja tätä vaan esim. puhun kauniisti, muistan hyvät pöytätavat… Ja sitten tietysti aukaistaan lapsille joka säännön kohta, mitä sillä tarkoitetaan ja millaista on esim. kaunis puhe jne. <br />
<br />
Lasten kanssa olen huomannut toimivaksi myös sen, että hyvän huomioiminen ja huonon sammuttaminen toimii. Lasta kehutaan aina, kun on aihetta – puhuitpa kauniisti, kun sitä ja tätä; hienoa, kun muistit kiittää ruoasta jne. Huonolle käytökselle annetaan huomiota ainostaan tarvittaessa. Eli ei koko ajan ja kaikkeen hoeta, ei saa, ole kunnolla jne vaan yritettän löytää se joku hyvä asia ja sitä vahvistetaan. Tietysti todella huonoon käytökseen tulee puuttua ja silloin mielestäni esim. jäähypenkki on tosi toimiva.<br />
<br />
Jokainen joka on vanhempi tietää, miten haastavaa lasten kasvattaminen on. Jos siihen olisi olemassa joku yksi viisasten, sen olisi jo löydetty, mutta edelleen sitä etsitään. Ja ehkä hyvä niin, koska lapsemme ja perheemme ovat kaikki erilaisia, tarvitaan erilaisia tapoja, käytäntöjä jne. <br />
<br />
Tässä pikaisesti hajanaisia ajatuksia 🙂
Kauniita ajatuksia Sinulla ♥
Minä en ole koskaan käsittänyt palkitsemista.On normaalia,että käyttäydytään hyvin,otetaan muut huomioon ja tehdään yhdessä arjen hommia."Palkinto"mukavasta yhteiselosta tulee sitten,kuin itsestään,kun kaikilla on kivaa.Itse työskentelen lasten parissa ja ihmettelen suuresti mm.näitä kaupparaivareita ja kuinka vähäistä lasten kunnioitus omia vanhempia kohtaan on tänä päivänä.Itse olen saanut tiukan,mutta rakastavan kasvatuksen,josta olen ikikiitollinen.Mutta jokainen kasvattaa niinkuin parhaaksi näkee ja yhtä oikeaa tapaa ei ole.Se mikä sopii meille,ei sovi välttis muille ja päinvastoin:)
Minun mielestäni palkitseminen on välillä ihan ok. Kaikesta ei tietenkään palkita. On normaalia, että käyttäydytään hyvin, mutta on normaalia, että pikkulapset käyttäytyvät välillä myös vähän huonosti. Sovitut säännöt auttavat tajuamaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä. Kaupparaivareista ei ole mitään kokemusta ja toivottavasti ei tulekaan. Kunnioitus on minunkin mielestäni suurin asia puolin ja toisin.
Voi voi noita kommentteja. Aika paha mennä kenenkään arvioimaan toisten tapoja lapsen kasvatuksesta yhden postauksen perusteella. 😀 Mutta meitä on moneen junaan.<br />
<br />
Yhtä ja oikeaa tapaa tuskin on lapsia kasvattaa. Eiköhän ne lapset kasva ihan mallikelpoisiksi ilman lastenhoidon koulutuksiakin perus maalaisjärjellä. Hyvältä kuulostaa kyllä teidän perheen systeemi, ihailen miten saatte arjen toimimaan. 🙂 Hyvä postaus!
Olen samaa mieltä, jokainen taplaa tyylillään 🙂 Kiitos Jenna!
Alaa paljon opiskelleena haluan kommentoida muutaman asian:<br />
– Ensinnäkin kiva ja rohkea postaus. Olette parhaat vanhemmat juuri teidän lapsillenne!<br />
– Palkitseminen on hyvä keino, kunhan kaikki asiat eivät ole palkitsemista tai kisailua. Eli ei esimerkiksi unitarroja hyvin nukutusta yöstä, vaippatarroja, käytöstarroja vaan ehkä parempi keskittyä yhteen asiaan kerralla. Sitten kun sitä ei enään tarvita voi halutessaan siirtyä seuraavaan.<br />
– Uusperheissä on pakko olla hyvin yhdessä määritellyt säännöt tai muuten arjesta ei tule mitään. Säännöt luo lapsille (ja vanhemmille) turvallisuudentuntoa. Ja juuri niinhän te olitte tehneet eli yhdessä tehneet lasten kanssa säännöt.<br />
– Tärkeää on aina käydä läpi päivänkulku, jotta lapset ymmärtäisi mikä vaikuttaa mihinkin. Eli käyttää siihen oikeasti aikaa.<br />
– Saavutettuja tarroja ei ikinä saisi ottaa pois. Eli jos keskiviikkona saa tarran niin torstain huono käytös ei saisi poistaa keskiviikon onnistumista. <br />
– Suosittelen lukemaan Pekka Larkolan ja Vuokko Malisen kirjan parisuhde -uusperhe ydin. Sopii hyvin teidän tilanteeseen ja sieltä saisi varmasti hyvää vahvistusta omille kasvatusperiaatteille. Tsemppiä teidän arkeen! 🙂
Kiitos tunnustuksesta 🙂 Ja tsemppauksesta. Hyvän ja positiivisen vuorovaikutuksen kautta tässä yritämme tehdä perheemme arjesta hyvän ja eheän. Tuntuu siltä, että olemme tehneet ainakin jotain oikein, vaikka ns. oikeita vastauksia ei olekaan.<br />
<br />
Kiitos kirjavinkistä! 🙂
Ihana kirjoitus, jota luin taas mielenkiinnolla. Meilläkin on uusperhe ja miehen pojat ovst meiilä joka toisen viikon. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta yhteinen syntyy kesällä. Samaan aikaan viimeistellään raksaprojektia. Haastavaa tämä arki välillä kyllä on. Josko myös ihanaa ja palkitsevaakin. Pojat ovat jo vähän isompia, mutta kyllä meilläkin oli vastaava tarrasysteemi käytössä vielä vuosi sitten. Nyt tuntuu, ettei oikein enää toimi. Mäkin olen tehnyt töitä aikaisemmin paljon lasten kanssa ja koulutuskin on siltä alalta. Ja kyllä minäkin ajattelin ennen tätä uusperhettä, että lasten täytyy oppia käyttäytymään hyvin ja kohteliaasti ihan ilman palkitsemistakin. Mutta kyllä tässä on joutunut muuttamaan myös omaa ajatteluaan ja tekemään paljon kompromisseja, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Minusta kuulostaa siltä, että teette todella parhaanne ja myös lapset ovat onnellisia ja voivat hyvin. Tsemppiä arkeen!
Kiitos! Minkäkin sanoin ennen lapsia yhtä sun toista ja kuinka minun lapsistani tulee niin hyvätapaisia, etteivät he koskaan tee sitä, eikä tätä, eikä tota 😀 Ja pyörittelin varmaan itsekseni silmiäni jos joku vanhempi ei heti saanut lastaan tottelemaan 🙂 Eli todellakin joutuu muuttamaan käsityksiään sen jälkeen kun lapsia on tullut, saatika vielä "bonuslapsia" ulkopuolelta. Nimenomaan paljon kompromisseja ja uusia toimintatapoja, jotta homma toimii.<br />
<br />
Kiitos tsempistä ja samoin teille! Paljon onnea myös odotukseen ♥
Huh huh! <br />
<br />
Osoitit kyllä melkoista siviilirohkeutta kirjoittaa äitiydestä ihan omalla nimellä:):) Kiitos siitä! Teidän systeeminne kuulostaa hienolta ja näyttää myös toimivan. Meidän perheessä toimitaan eri tavalla, mutta mitä siitä. Myös meillä arki sujuu mukavasti. Olisi aika mukavaa, jos niin me vanhemmat kuin alan ammattilaisetkin ymmärtäisimme, että lapsukaisista voi kasvaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia monella eri tavalla. <br />
<br />
Lopuksi vielä miljoona pistettä ja papukaija merkki siitä, miten kauniisti ja ystävällisesti jaksat vastailla kaikkiin ja kaikenlaisiin kommentteihin. Se juuri tekee tästä blogista positiivisen. Monet bloggaajat voisivat ottaa esimerkkiä siitä, miten otetaan vastaan myös vähän kielteisempääkin palautetta. <br />
<br />
Mukavaa kevättä teidän koko poppoolle!
Juuh, näin minä hieman "pelkäsinkin" että tässä käy, vaikka tavallaan kyllä tiesin, että mihin ryhdyin kertomalla avoimesti elämästämme. Paljon on tullut lukijoilta kysymyksiä ja ajattelin nyt sitten vastata rehellisesti miten m e i l l ä toimitaan 🙂 Ihan tyytyväinen olen, että postauksen tein, vaikka asiattomia kommenttejakin on tullut. Niille ei mitään mahda ja sama se on, että mistä minä täällä kirjoittelen, niin aina niitä jostain tulee. Usein eivät liity edes aiheeseen, vaan johonkin ihan muuhun. Vaikka olisin tehnyt ihan perus sisustuspostauksen, niin törkyä tulee. Onneksi minulla on paksu nahka, eikä esim. ulkonäkööni viittaavat ilkeämieliset kommetit edes tunnu missään. Ihan olen sinut itseni kanssa jokatavalla.<br />
<br />
Kyllä, niin paljon on tapoja kuin on meitä ihmisiäkin 🙂 Kiitos samoin, hyvää kevättä. Oli kiva lukea viestisi ♥
montako tarraa äidillä ja isällä on? kyseesähän on perheen säännöt..
Varmaan teknisesti aika monta. Ainakin tuota kohtaa nro. 5 tulee eniten harjoitettua ♥
Todellakin rohkea ja elämänmakuinen kirjoitus! ♥ Lapsen kasvatuksessa ei varmasti kukaan ole tosi elämän supernanny, jolla kaikki on täydellistä, toimivaa ja ihanaa, vaan jokainen tekee parhaansa rakkauden kautta. Kuten te ♥ Ja mikä sen parempaa kuin yhteinen aika ja hauska tekeminen, ja jos meillä olisi lapsia niin todellakin haluisin käyttöön jonkun positiivisen yhteishengen luojan, joka tuo taulu teillä todellakin on. 🙂 Mun niin tekis mieli kirjoittaa tänne sun eiliset sanat, jotka sai mut itkemään keskellä cittarin heviosastoa! 😀 Olet niin ihana ja ennenkaikkea mahtava äiti ♥
Hih! Ihan vieläkin mua naurattaa sun kauppaitkut, ihana ♥ Kiitos kulta että olet olemassa ♥
Hyvä postaus, tykkäsin. Kukin taaplaa tyylillään, toisille teidän tapa sopii, toiseen perheeseen ei. Mielestäni on tärkeää, että te kaikki voitte hyvin ja pelisäännöt ovat kaikille selvät ja reilut. On ollut ihana huomata miten olet ottanut Danitonkin siipiesi suojaan, valtettavasti kaikissa uusioperheissä näin ei ole, toisen lapsi koetaan turhaksi kiusankappaleerksi, jota on vaikea hyväksyä. Kumpa me aikuiset seurustelun alussa muistaisimme, että tarjolla on koko paketti (vanhempi lapset), ei vain se vanhempi. Omassa lapsuudessani oli tällainen tilanne ja se satuttaa vieläkin.
Meille oli alusta asti selvää, että molempien mukana tulee lapsi ja hän onkin se tärkein juttu puolin ja toisin. Silloin myös päätimme, että kaikki lapset ovat tästä eteenpäin m e i d ä n lapsiamme. Aina se ei ole helppoa ollut ja tottakai molempien mielestä oma on aina oma, mutta kyllä se toisenkin lapsi on silti samanarvoisessa asemassa niinhin täysin omiin verrattuna ♥<br />
<br />
En voi edes kuvitella mitä kaikkia tunteita olet joutunut läpi käymään. Varmasti ollut rankkaa ja vaikeaa. Olisihan se ihan kamalaa jos lapsi kokisi, että hän ei ole haluttu/toivottu toisessa paikassa (omassa kodissaan).<br />
<br />
Kiitos kommentistasi ♥
Mielenkiintoinen aihe, joka herättää paljon keskustelua.<br />
Asioista voi olla montaa eri mieltä, mutta itse en ymmärrä toisten ilkeämielistä tyyliä kirjoittaa.<br />
Mielipiteistä katoaa itse asia ja uskottavuus, jos se on tehty vain vinoiluksi.<br />
Kirjoitusvirheiden kyttääjät ja äidin ja isän tarrojen kyselijät ohitan naureskellen. Toivon, että edes kevät saa heidänkin olonsa paremmaksi. Onneksi blogien lukeminen on ihan vapaaehtoista.<br />
Postauksessahan olet kirjoittanut miten teillä toimii, etkä neuvonut muita miten pitäisi toimia.<br />
Itse pidän teidän perheen sääntöjä hyvinä ja lapset huomioon ottavana.<br />
Ihanaa jatkoa teidän koko perheelle ja jatkakaa samalla positiivisella asenteella !<br />
<br />
Tästäkin kirjoituksesta voi joku saada paljon hyvää mieltä, kun laskee siinä olevat kirjoitusvirheet.
Miten tämän nyt sanoisi… 🙂 sanotaanpa vaikka että olen t ä y s i n samaa mieltä, oikeastaan kaikesta mitä olet kirjoittanut! 😀 Olet hyvin kiteyttänyt omatkin ajatukseni, mitä en ehkä ole itse osannut esille tuoda, vaikka yrittänyt ainakin olen. Ei minua saa provosoitua, vaikka yritys usein hyvä onkin. Olen samaa mieltä tuossa, että itsensä vain enemmän nolaavat, eivät minua. Tällä asenteella koitetaan mennä eteenpäin jatkossakin 😉 <br />
Kiitos ♥ Ja virheitä saa laskea myös minulta, eikä varmaan tule muuksi muuttumaan… En ole täydellinen ja asiaa ei helpota myöskään se kun pienoisessa kiireessä aina täällä näpyttelen ;)<br />
<br />
Hyvää kevättä!
Olen myös kiinnittänyt huomiota että käytät "juurikin" samoja virheitä joka-mikä, jotka-mitkä ym. sanapareissa. Ei se nyt maata kaada mutta pistää silmään muttei satu. Kukapa meistä kirjakielen täysin hallitsee. Olen joskus miettinyt tätä uusioperhekuviota- miltä tuntuu siitä lapsesta joka ei "pääsekään" toiselle vanhemmalle ja millä perustelee sen että ei voi mennä toiseen kotiin – jos nimittäin halua löytyisi. Ja tällä en tarkoita sinun perhettäsi, sinä makaat niinkuin petaat ja siihen ei ole kellään sanomista. Et ole ainoa uusioperheen äiti joten ajatukseni ovat lähinnä yleisluontoisia, tosin sivusta seurattuja lähellä kouluikää olevien lasten uusioperheestä.
Muru! Olen ihan älyttömän ylpeä sinusta että kirjoitit tämän! Eka pakko sanoa että varmaan samassa kielioppi koulussa ollaan käyty sillä en huomaa mitään virheitä sun tekstissä 😀 <br />
<br />
Mahtavaa että uskalsit avata näin aran aiheen. Olet upea ihminen ja äiti. Voi kunpa muutkin uusioperheiden äidit ottaisivat vastaan noin avosylin puolison lapset. Minä aion nyt kuule ehdottomasti ottaa käyttöön tämän tarrasysteemin meillekkin. Lilja on niin vallaton ettei häneen pure enään uhkailu/lahjonta eikä kiristyskään. Toisinsanoen tämä mamma pulassa! 😀 😀 Oot niin ihana ♥