Mieheni työkaveri kävi meillä maalaamassa nyt sen yhden ison olkkarin seinän mistä olen teille kertonutkin. Annoimme toiveiksi betonimaisen pinnan ja mahdollisiksi väreiksi harmaan, hopean tai mustan. Muuten täysin vapaat kädet toteutukseen ja tässä olisikin esitellä lopputulos 🙂
Nyt täytyy todeta, että älkää kysykö kuinka hän on tämän taiteillut. Olin itse viikonlopun Hämeenlinnassa, enkä ole siispä ollut näkemässä. Oikeastaan en ole nähnyt seinää livenä vieläkään… Piti viime yönä lähteä kovien ja kivuliaiden supistusten takia päivystykseen. Vauvalla kaikki kunnossa, mutta merkkejä ennenaikaisen synnytyksen lähestymisestä oli. Nyt minut onkin määrätty täyteen vuodelepoon vähintään seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Voitte vain kuvitella kuinka stressaantunut olen! Meillä on tulevana viikonloppuna muutto ja minä en saa muuta kuin sohvalta poistua käymään vessassa! Ei olisi voinut pahempaan aikaan sattua… tämä on minulle niin vaikeeta!!! Koville ottaa etenkin henkisesti kun olen luonteeltani melko järjestelmällinen ja aikaansaava 🙂 Toki pitää ajatella vauvan parasta ja jokainen päivä & viikko on tärkeää saada hänet vielä pidettyä masussa kasvamassa. Kun näiden parin kriittisen viikon yli vain päästäisiin, niin sitten voi tilannetta taas ehkäpä seurailla jatkossa ihan rauhassa. Viikkoja nyt vasta 32+1 ja vähintään sinne 34+0 viikolle on päästävä ilman ongelmia, mielellään toki reilusti eteenpäinkin. Uuden asunnon pian ”valmiiksi” saaminen jää nyt siispä haaveeksi. Tärkeintä, että saadaan vain tavarat sisälle ja vanha asunto tyhjäksi. Mitään valmista en taida ilmeisesti hetkeen teille esitellä. Taas kerran en voisi olla onnellisempi läheisistä ystävistä ja perheestä. Heistä on aivan korvaamaton apu muuttohommissa, pakkailuissa ja etenkin lastenhoidoissa. Emme selviäisi mistään ilman Teitä nyt kun olen sitten täysin poissa pelistä (en jotenkin vielä oikein edes tajua tätä tilannetta). Kiitos tuhannesti kaikille ihanille talkoolaisille!!! En kyllä unohda teitä, kun tarvitsette apua <3
Nyt täältä sohvalta postailen aina kun jakselen. Toivottavasti saan pysyä kotona myös jatkossa, sillä sairaalassa en ole valmis makoilemaan. Kamala ikävä on omaa lasta! Itku tulee pelkästä ajatuksesta vaikka Erin lähti mummolaan vasta tunti sitten.
Teidän tavoin saan minäkin tyytyä mieheni ottamiin valokuviin kaikessa mitä asunnossa tapahtuu. Valokuvista päätellen meidän seinästä ainakin tuli ihan mielettömän upea, vai mitä? <3 Suuren suuri kiitos maalarille!
