Hurraa matkaan!

Otsikon lause on suoraan lastenpiirretystä Jake ja mikä mikä maa. Erin aina tätä fraasia hokee ja etenkin nyt kun olen selittänyt hänelle, että tänään lähdetään lentokoneella etelään. Ihan ei tyttö vielä tiedä, että mitä etelä tarkoittaa. Tosin lentokoneet ovatkin sen sijaan lelujen muodossa tuttuja. Itseäni oikein hirvittää koneeseen astuminen vielä nyt, kun Fijin takastulomatka meni todella pahoinvoivasti. Kyllä oli paperipussille meinaan tarvetta 😉 Edelleenkään jopa näillä viikoilla vointini ei ole mikään erinomainen, toivon kuitenkin, että pysyisi kaikki tällä kertaa edes sisällä. Saas nähdä mitä mieltä myös neiti on siitä, että reilut neljä tuntia on lennon aikana istuttava äidin sylissä menemättä mihinkään. Minä niin tiedän, ettei tämä homma suju ongelmitta! Voin vain kuvitella kuinka ”kiva” lentomatka on edessä noin vilkkaan neidin kanssa. Nyt on koneeseen ainakin kovasti kehitelty ohjelmaa sillä latasin useita lasten pelejä puhelimeeni. Kassitkin tursuaa jos jonkinlaisia eväitä ja naposteltavia, millä toivottavasti saisin murusen malttamaan olla paikoillaan. Onneksi on sitten vieressä myös minun äitini syli missä voi vierailla. Lähdemme tytöt rilluttelemaan ihan kolmistaan. 

Matkakohde sijoittuu tällä kertaa hieman lähemmäksi ja täytyypä sanoa, etten montaa kertaa tuolla Välimeren tietämissä ole edes käynyt. Aiemmin Välimeren rannikkovaltioista olen vieraillut vain Turkissa, Kyproksella, Egyptissä, Etelä- Ranskassa ja Monacossa. Noistakaan kohteista varmaan puolet ei ole edes sijoittuneet juuri Välimeren puolelle. Edes Kreikassakaan en muuten ole koskaan käynyt. Kuvista ja kertomuksista päätellen matkakohteemme Kreeta vaikutti kuitenkin oikein kivalta paikalta lapsen kanssa matkustettaessa. Kyllä onkin mielenkiintoista nähdä miten tämä loma sujuu. Erin on varmaan aivan innoissaan kun hän rakastaa lämpöä ja vettä. Itse saan vain olla silmä tarkkana kaikin tavoin vikkelän neidin kanssa. Tämä loma tuskin tulee olemaan mitään suurta rentoutusta, mutta nautin lapseni ilosta sitten sitäkin enemmän. Hänen ehdoillaan siispä mennään ja koitetaan ottaa reissusta kaikki ilo irti.

IMG_2624.jpgIMG_2630.jpg

Stockan Hullujen päivien ostokseni pääsee ensimmäistä kertaa testaukseen 🙂

Nyt on laukut pakattu! Sitä mitä meiltä ei löydy, ei varmasti tarvita 😀 Aika sanoa heipat nyt viikoksi. En edes yritä sieltä bloggailla vaan annan kaiken huomioni nyt ihan muualle, sille tärkeimmälle <3

Suvi

 

Tissileikkauksessa

Uskallan kirjoittaa nyt hieman erilaisesta aiheesta, huolimatta siitä että pidän sisustuslifestyleblogia.. Kommentoida saa vapaasti ja erilaisia mielipiteitä asiaan on varmasti jokaisella, mutta sovitaanko, että sellaiset asiattomuudet jätetään pois, jooko 🙂 Kiitos!  

Mukavaa sunnuntaita! Oma viikonloppuni onkin mennyt hieman erilaisissa merkeissä kuin normaalisti. Viikonlopun olen viettänyt Viron puolella, tarkemmin sanottuna Tallinnan lähettyvillä ystäväni saattajana tissileikkaukseen. Vihdoin loppui kärsimiset isoista roikkuvista rinnoista, mitä hän sai mukanaan kantaa kahden lapsen jäljltä. Maan vetovoima oli kyllä tehnyt tehtävänsä. Kaverini kuppikoko ennen leikkausta oli jossain E:n ja herran jumalan välissä. Nyt rinnoista poistettiin yhteensä 1,3 kiloa rasvakudosta ja ne kohotettiin D-kuppiin sopiviksi. Melkoinen kannateltava paino hartioilla ja selässä on ollut! Ystäväni oli alunperin luullut, että kohotus vaatii myös implantit, mutta sairaalassa kirurgi päätti toisin. Hänellä oli omasta takaa sen verran rintakudosta, että jo niillä saatiin uusista rinnoista todella terhakat. Jos ei oma kudos olisi ollut tarpeeksi jäntevää, hyvää, niin käsittääksemme sitten implantit olisi laitettu. Ne oli kuitenkin 3,5 dl kokoisena pyöreänä mallina valmiiksi tilattu, mutta nyt jäi käyttämättä. Ystäväni on tyytyväinen, kun luomuilla mennään edelleen. Mukana olleena ja sivusta seuranneena en voi muuta sanoa, kuin että wau! Aivan mieletön muutos oli näkyvissä tuvotuksesta huolimatta jo seuraavana päivänä kun teippejä poisteltiin. Vanhoista roikoista ei ollut enää tietoakaan, sillä niin kauniit uudet rinnat olivat. Leikkaus oli pitkä 2,5 tuntia ja kirurgin mukaan melko vaativa. Paranemisprosessi tulee olemaan pitkä mutta varmasti kaikki kipu ja tuska on sen arvoista. 

20130503_152319.jpg

IMG_2315.jpg

IMG_2324.jpg

IMG_2327.jpg

IMG_2341.jpg

IMG_2342.jpg

Ennen leikkaukseen menoa piti suomessa käydä verikokeissa ja mammografiassa. Ne paperit mukana sitten suuntasimme Tallinkin Super Starille kohti Eestin puolta. Heti perillä satamassa meitä oltiin kyltin kanssa vastassa ja meidät kuskattiin autolla suoraan sairaalaan. Potilashuone oli ihan viihtyisä ja jopa suomen kanavat (lue lätkämatsit) näkyi telkkarista 🙂 Hoitohenkilökunta oli todella ystävällistä, lukuunottamatta yhtä kärttyistä hoitajaa, kenen vuoro onneksi loppui meidän saavuttuamme. Kielitaito ei kaikilla ollut kovin kehuttava, mutta silti ymmärsimme toisiamme hienosti. Kaksi kirurgia kävi piirtämässä tussinjäljet leikattaviin kohtiin ja sitten ystävääni jo vietiin. Minä lähdin muutamille kaupoille aikaa kuluttamaan, sillä jo etukäteen minulle kerrottiin leikkauksen olevan vaativa ja heräämössäkin saattaisi kuulemma mennä joku kolmisen tuntia vielä itse leikkauksen jälkeen

IMG_2329.jpg

IMG_2331.jpg

IMG_2333.jpg

Kolmen aikoihin leikkaus alkoi ja ystäväni palautettiin huoneeseemme kahdeksan jälkeen illalla. Hänellä oli tuli hännän alla ilmeisesti itsellään, sillä suomi-saksa peli olikin jo hyvässä vauhdissa 😀 Hoitajat ihmettelivät, että mihin on kiire, mutta ymmärsivät kyllä homman nimen kun huomasivat, minun mekastukseni peliä katsellessa. Ystäväni oli tuodessa todella kipeä ja silloin huomasimmekin, että kuinka tärkeä saattajan rooli oli. Jokaisesta pienestä suunkuivumisesta olisi saanut olla kelloa soittamassa, mutta eipä ne kädet olisi ulottunut nyt siihen kellonkaan. Onneksi olin juottamassa, syöttämässä, korjaamassa tyynyn asentoa ja nostamassa ylös vessaan. Ei kuulemma olisi kaverini yksin pärjännyt, joten kiva, että pääsin mukaan. Leikkauksen jälkeenhän ei saa myöskään kantaa mitään maitopurkkia painavempaa, joten siitäkin syystä saattaja vastaavissa leikkauksissa on tuiki tarpeellinen.

Yö meni suht hyvin, sillä lääkitys pidettiin kohillaan. Joskus aamu neljän jälkeen ystäväni herätti minut, kun piti lähteä vessaan. Kyllä minä hieman mietin, että mitenhän täältä voi jo seuraavana päivänä lähteä kun niin oli heikko happi. Aamulla homma näytti kuitenkin jo huomattavasti lupaavammalta.

20130503_165641.jpg

Laivamme lähti satamasta 10.30 ja kun kirurgi oli vielä aamulla käynyt moikkaamassa, niin pääsimme lähtemään. Taas meidät vietiin autokyydillä suoraan satamaan pääovien eteen ja talutin ystäväni paattiin. Täytyy sanoa, että todella hienosti kaikki järjestyi ja oli järjestetty. Paluumatka oli melko raskas kun laiva koostui lähinnä huutavista Latviafaneista. Siellä he pitivät tunnelmaa niin sanotusti yllä laulamalla kannustuslaulujaan ja puhaltemalla torviin. Kaikki aivan räkäkännissä, tietenkin. Ristus mikä reissu! Hengissä kuitenkin ollaan ja ystäväni sai enemmän kuin kauniit rinnat.

Suvi

Fiji. Octopus Resort

51624ff5c98c7e2e15000016.jpg

Heippa ihanat! Tässä tulisi nyt uudestaan niitä lupaamiani kuvia, mitkä eivät jostain syystä siinä yhdessä tekemässäni postauksessa näkyneet. Tämä oli se meidän kiva pieni bungalow, missä oli meidän lisäksi välillä muitakin ”asukkaita” 😀 Loput Octopus tekstistä voit lukea täältä.

51624ff7c98c7e6126000007.jpg51624ffdc98c7e612600000c.jpg

Meillä oli oikein miellyttävä ulkoilmasuihku. Tosin ilta-aikaan itikat hieman häiritsivät ihania suihkutteluhetkiä 😉

5162500bc98c7ea813000038.jpg51625014c98c7ea81300003d.jpg

51625024c98c7e6213000035.jpg5162502dc98c7e621300003f.jpg

Joka päivä tuoreet kukat kaikkialla mihin vain keksivätkin niitä laittaa 🙂

51625033c98c7edf0f00002e.jpg51625041c98c7e6211000021.jpg

Kävin heti toisena päivänä niskahartiahieronnassa, käsihieronnassa sekä jalkahieronnassa. Loppuajan olin sitten ihan omillani keräilemässä rusketusta. Aurinkolomilla hieronnat on mielestäni toteutettava heti, eikä vasta sitten kun on jo vaivalla hankittu väri pinnassa 😉 jos siis hierontaa suunnittelee ottavansa 🙂

5162553ec98c7edf0f00004d.jpg

Auringonlaskut olivat huikeita! Kuvia ei ole muokattu, tosin kuin eräs ystäväni arveli.

5162553ec98c7e5e15000022.jpg

51625548c98c7ea813000047.jpg

51625551c98c7edf0f000052.jpg5162504bc98c7ed832000011.jpg51625055c98c7ed832000016.jpg5162505cc98c7edf0f000042.jpg

5162555ac98c7e331400005d.jpg

Vuokrasimme yhtenä päivänä kanootit. Iso aalto kaatoi minut ja naarmutin itseäni useasta kohtaa koralliriuttaan. Sillä samalla hetkellä tunsin kuinka ihana kihlasormukseni tippui mereen. Mieheni huusi riutan toiselta puolelta, että ”unohda sormus ja pelasta itses”! Hieman oli kiperä tilanne, ettei käynyt tosi pahasti. Korallit olivat laskuveden aikaan melko pinnassa ja todella teräviä, joten ihme ettei käynyt pahemmin. Kyllä onkin olleet haavat sekä naarmut kipeitä ja helposti kuulemma tulehtuvat. Rantaan päästessäni olin tyytyväinen, ettei sattunut pahemmin, mutta tottakai olin aivan maani myynyt sormukseni kadottamisesta. Huomasin, että olin tiputtanut myös omat snorklausvälineeni. Kaikille veteen meneville snorklaajille ohimennen sanoin, että pitäisivät silmät auki kalojen lisäksi myös jos sattuisivat löytämään sormukseni. En todellakaan uskonut, että sitä voisi löytyä, mutta ajattelin, että just in case. Jokseenkin tällainen ”aarteenetsintä” kuulosti monesta hyvinkin hauskalta. 4 tuntia myöhemmin englantilaismies ui pikavauhtia rantaan ja näyttää minulle sormeaan, missä komeilee sormukseni! Juoksin heti halaamaan ja aloin siinä samassa myös itkeä onnesta kun tunnearvo korulla oli niin suuri 😀 Miten onkaan mahdollista, että sormus löytyi! Aivan käsittämötön juttu, koska koralleissa on niin paljon erilaisia piiloja ja koloja. Mielestäni epätodennäköisempää kuin neula heinäsuovassa. En ollut edes täysin varma, että mihin kohtaan sen tiputin. Uskomaton tuuri! Oli kyllä selvästi tarkoitus, että sormukseni löytyy <3 Illan tarjoilin tälle englantilaismiehelle sitten juomia baarissa 😉 Am I lucky or what!? 😀

Nyt kotona ollessanikin parantelen edelleen korallihaavojani… kylläpä onkin sitkeitä ja kutiaa vieläkin. Ei kuitenkaan mikään haavoista onneksi tulehtunut.

51625063c98c7e612600002a.jpg

Lisää kuvaa ja tarinaa tulossa seuraavista saarikohteista… Onko kukaan Teistä lukijoista muuten suunnitellut matkaa Fijille? 🙂

Suvi