Lomaltapaluu fiilikset

Heissan! Taas ollaan kotona ja täytyy sanoa, että onpa ihanaa! Harvoin on näin iloinen takaisin paluusta loman jälkeen 🙂 Oli aika rankka reissu, mutta silti hienoa että tuli koettua. 2,5 viikkoa pienten lasten kanssa toisella puolella maapalloa ei ole se kaikista helpoin rasti, mutta sehän me jo etukäteen tiedettiin ja siihen oltiin valmistauduttu. Silmät sai olla selässä 24/7 aivan kuten asiaan kuuluu. Sairastumiset tuli toki ikävänä yllätyksenä, mutta hienosti niistäkin selvittiin. Keuhkokuume ja keuhkoputken tulehdus on nyt selätetty ja tytöt voivat jo hyvin. Joitakin päiviä sieltä täältä meni hieman hukkaan ja oli vaikea malttaa levätä tarpeeksi. 

 

Tiedättekö sen fiiliksen kun lomakuvia on ihan hirveesti ja haluais laittaa ne kaikki? Kamalan vaikea käydä näitä läpi ja valita mitkä on ylitse muiden/mitä jätän julkaisematta. Tässä siispä sekalainen kuvakollaasi meidän matkasta.

Toinen hotelli oli Fairways Bluewater Boracay. Ainakin aula viehätti mun sisustusilmää 😉

IMG_5929%202.jpg

IMG_5922%202.jpg

IMG_5903%202.jpg

IMG_6027.jpg

 

IMG_6085%202.jpg

 

Kauneutta oli kaikkialla. Hauska miten erivärisiä vesiä oli eri puolilla saarta. 

IMG_6524%202.jpg

IMG_5965.jpg

Päikkärit varjossa ja meitä huvitti neitien sama käsien asento.

 

IMG_5927.jpg

Auringonlaskut vailla vertaansa <3

 

IMG_6186%202.jpg

IMG_6061%202.jpg

Fairways hotellialue oli valtava ja joka paikkaan olikin autokuljetus. Uima-altaita löytyi lasten onneksi yhteensä 6 kappaletta ja taidettiin me suurimmassa osassa käydäkin. Uiminen oli likoille kovasti mieleen, mutta oli myös useita päiviä kun ei voinut kuumeessa altaaseen mennä. Auringossaolo jäikin tällä matkalla tosi vähälle, mutta hyvä niin. Eipä sitä enää tulekaan samalla tavalla itseään grillattua kuin joskus nuorempana. Nyt osaa jo kunnioittaa aurinkoa ja sen mahtia. Ymmärtää enemminkin pysytellä varjon puolella ja etenkin lasten kanssa matkustaessa. Aurinkorasvojen kanssa saa kyllä lutrata ihan huolella jotta palamiselta vältytään.

 

IMG_6072%202.jpg

 

IMG_6164%202.jpg

IMG_6128%202.jpg

IMG_6271.jpg

IMG_6012%202.jpg

IMG_6368%202.jpg

 

Boracayltä lensimme vielä pariksi päiväksi Manilaan. Jännitysmomentin aiheutti peruttu lento, mutta onneksi ei tarvinnut 4 tuntia kauempaa odottaa korvaavaa. Manilassa meitä odotti myös upeat auringonlaskut! En muista koskaan nähneeni niin kultaista taivasta kuin tuolla. Valitettavasti kuvat eivät tee millään tavalla oikeutta näkemällemme.

IMG_6564.jpg

 

Mentiin takaisin Acasia hotelliin kun pidettiin siitä jo mennessä.

IMG_6562%202.jpg

 

Ei kauaa mennyt kun taas tämä naisparvi oli ympärillä halimassa ja suukottamassa meidän tyttöjä. Pikkuneidit nauttivat huomiosta, jopa hiemaan hitaammin syttyvä Alessia oli innoissaan ”tutuista” kasvoista. Todella kohteliasta ja lapsirakasta porukkaa. 

IMG_6527%202.jpg

IMG_6586%202.jpg

 

IMG_6598%202.jpg

Olen kiitollinen ja onnellinen että kaikki sujui hyvin ja ilman mitään suurempia sattumuksia.

Kyllä tässä tosiaan on valmis jo seuraavalle lomalle 🙂 Ei tämä matkustusfiilis matkustamalla pois lähde. Pahenee vaan entisestään! 😀 Sovittiin Jaken kanssa, että seuraavan kerran otetaan molemmat lapset yhtä aikaa mukaan kun Alessia on täyttänyt vähintään 5 vuotta. Sitä ennen viedään neitejä vuoron perään, kun siihen kerran on mahdollisuus. Säästetään itseämme ja omia hermoja. Nautitaan enemmän lomasta kun huomioidaan lapsia yksi kerrallaan.

Saas nähdä mihin on seuraava reissu. Kyllä tässä taas jo useampi matka suunnitteilla <3 

 

Suvi

 

 

 

Matkakertomusta Boracaylta -Perheloma Filippiineillä

Manilan jälkeen otettiin Philippine airlinesin kone Boracaylle ja lentokentältä tultiin vielä pikkupaatilla tänne saarelle. Saariselämä onkin aivan erilaista kuin Manilassa. Maisemat on kauniit, mutta paikka on kieltämättä mun vinkkelistä täysin turismilla pilattu. Ainakin tämä rantakatu eri stationeiden (1-3) varrella. Kaikenmaailman kauppiasta on kadut täynnä ja raha ratkaisee. Täällä yritetään rahastaa käytännössä kaikesta, mm. siitä että kävin ottamassa valokuvan hiekkataideteoksesta. Ymmärrän toki, että jokuhan silläkin elantonsa tekee. Hotellien työntekijät on ystävällisiä ja ihmisläheisiä mutta samaa vaikutelmaa ei yleiskuvana saa tästä paikasta. Tässä kohtaa Manilalle ehdottomasti pisteet kaikkien ihmisten vieraanvaraisuudesta.

IMG_5360.jpg

 

IMG_5464.jpg

 

IMG_5465.jpg

 

IMG_5421.jpg

 

IMG_5372.jpg

 

IMG_5384.jpg

 

IMG_5397.jpg

 

IMG_5382.jpg

 

Onneksi meidän Villa Caemilla hotelli sijaitsee station 3:ssa mikä on näistä mestoista rauhallisin. Ykkös ja kakkos stationilla musiikki raikaa yötä päivää. Mitä kovemmalla niin sen parempi! Jos olisin parikymppinen, lapseton reppureissailijabilettäjä niin homma vois olla ihan ok. Tuntuu vaan että nykyään arvostan kaikista eniten omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Se tuo sen luksusfiiliksen ja Malediivien jälkeen mikään ei ole enää ollut sama. Rima on kieltämättä nostettu niin ylös, että olen tottunut liian hyvään.

 

IMG_5468.jpg

 

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, niin lapset ovat täällä nyt molemmat sairastuneet. Nyt myös minä olen kuumeessa ja räkätaudissa. Veikkaan että lentokoneen ilmastoinnilla ollut osuutta asiaan ja tauti on vain itänyt jonkin aikaa. Alessialla todettiin keuhkokuume ja Erinillä kuumetta. Onneksi ei ole tarvittu sairaalahoitoa, vaikka klinikalla olemmekin käyneet ja välillä lääkäri tehnyt kotikäynnin myös meidän huoneeseen. Olemme useamman päivän olleet ihan rauhassa ja nyt jos koskaan ollut ihanaa, että meillä ollut kiva hotellisviitti. Perhelomalla saa aika paikoillaan olla ja lasten ehdoilla mennään muuten, etenkin vielä nyt kun he tarvitsevat lepoa ja nyt minäkin.

IMG_5724.jpg

 

IMG_5806.jpg

 

IMG_5711.jpg

 

IMG_5814.jpg

 

IMG_5803.jpg

 

Tässä taannoin kävimme paikallisten tuttaviemme kanssa saarikierroksella. Tutustuimme heihin jo suomessa ollessamme. Koskettavinta kierroksessa oli tapaaminen alkuperäisväestön lasten kanssa. He asuivat rähjäisissä peltihökkeleissä omassa pikkukylässään. Paljon nousi itsellä tunteita pintaan, sillä heillä ei kirjaimellisesti ollut mitään. Lapset leikki roskilla, pullonkorkeilla, kookospähkinöillä ja hiekalla. Heidän vaatteet olivat likaiset, repaleiset ja täynnä reikiä. Veimme heille karkkia, leluja ja vaatetta. 
Heidän hymy ja nauru oli herkässä ja selkeästi vaikuttivat hyvin onnellisilta ja tyytyväisiltä. Kylän yhteisöllisyys oli selvästi havaittavissa mikä oli myös kiva huomata.
Arvokkaita kohtaamisia ja kontrastia lapsille siitä miten asiat voi olla. Tätähän tänne tulimme hakemaan ja sitä olemme kyllä saaneet. Ylesilmeeltään saari on todella rähjäinen ja täällä on vielä köyhemmät olot kuin esimerkiksi Dominikaanisessa tasavallassa. Matkailu kirjaimellisesti taas avartaa. ”Investment in travel is an investment in yourself.” -Matthew Karsten

 

IMG_5538.jpg

 

IMG_5678.jpg

 

IMG_5543.jpg

 

IMG_5550.jpg

 

IMG_5667.jpg

 

IMG_5670.jpg

 

IMG_5676.jpg

 

IMG_5657.jpg

 

Pari päivää sitten vaihdoimme saaren toiselle puolelle missä vietämme vielä tämän toisen viikon. Tämä Fairways & bluewaters hotelli onkin täysin erilainen kuin edellinen. Seuraavassa päivityksessä tulossa asiaa täältä.

 

IMG_5784.jpg

Aurinkoiset terveiset kaikille!

 

Suvi

Matkakertomusta Manilasta -perheloma Filippiineillä

Terveiset Filippiineiltä! Nyt on reilu viikko oltu reissussa ja melko tapahtumarikasta ollut tämä perheloma. Lennot lasten kanssa meni tosi hienosti ja yllätyttiin oikein itsekin. Lapset katseli elokuvia, värittivät, leikkivät ja nukkuivat. Padia pelattiin yhteensä reilu puol tuntia koko lentomatkan aikana. Myös syömiset sujui suht leppoisasti kun meillä oli paljon omia eväitä mukana. Pakkasin matkaan banaania, pähkinöitä, superfoodeja, proteenipatukoita, sipsejä ja erilaisia riisikakkuja & hapankorppuja. Naposteltavaa siis löytyi ja niitä syötiin ruoan lisäksi kohtuudella. Cathay Pacific on siitä kiva lentoyhtiö, että matkustajat saavat menusta valita mitä haluavat syödä.

IMG_5066.jpg

 

IMG_5071.jpg

 

IMG_5084.jpg

 

IMG_5078.jpg

 

IMG_5087.jpg

Lentomatka oli luonnollisesti pitkä, kun tänne asti tultiin, mutta jopa koneiden vaihdot sujui yllättävän kivottomasti. Amsterdamissa meillä oli reilu 3 tuntia vaihtoaikaa ja ehdittiin käydä ravintolassa syömässä. Hongkongin päässä vaihto oli vain tunnin ja kokemuksesta mietittiin ettei siellä ole toivoakaan ehtiä tunnissa seuraavaan koneeseen. Lentoemännät kuitenkin fiksasivat niin kivasti että juuri ennen laskeutumista meidät siirrettiin ihan koneen etuosaan ja pääsimme ensimmäisenä ulos. Kone Manilaan lähti jopa samasta terminaalista, joten ehdimme hienosti.

 

Ensimmäinen kosketus Manilaan on paljon positiivisempi kuin mitä olen odotusarvona saanut. Ihmiset olleet super ystävällisiä ja suorastaan päät kääntyneet meitä katsoessa. Lapsille vilkutellaan ja annetaan ihailevia katseita. Jopa valokuvia halunneet heidän kanssaan jotkut ottaa. Johtuu kuulemma meidän vaaleudesta mikä on täällä todella arvostettua. Ihmiset täällä rakastavat lapsia ja heidän vieraanvaraisuus on suorastaan käsittämätöntä. Olimme ns. paremmalla alueella, mutta kyllä sielläkin tuli kodittomia ihmisiä vastaan. Lapset saivat valita että syövätkö he jäätelöt, vai annetaanko jätskirahat kodittomalle lapselle joka nähtiin kadulla. Lapset valitsivat antaa rahat pikkupojalle <3 Palkitsimme jätskillä kyllä jälkikäteen kun olimme onnellisia siitä että he pistivät toisen itsensä edelle. 

 

IMG_5152.jpg

 

Turvallisuudesta sen verran että joka kadunkolkassa on aseistettuja vartioita, auton pohjat tutkitaan ja hotellillakin on oma turvatarkastus. Ostoskeskukseen mennessä kaikkien laukut luonnollisesti tsekataan. Ainakin itselläni ollut hyvä fiilis ja maalaisjärjellä selviää aika pitkälle. Lapset koko ajan meidän käsissä kiinni, kun näin jo etukäteen heidän kanssa sovimme. Tytöt ovat käyttäytyneet hyvin, etenkin jos asiaankuuluvia, pieniä nahinoita ei lasketa. Niihinkin ollaan tehty hyvin nopeasti stoppi ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan.

 

Meidän hotelli Manilassa oli tyylikäs Acacia

IMG_5118.jpg

 

IMG_5120.jpg

 

IMG_5121.jpg

 

IMG_5274.jpg

 

Taas ollaan saatu reissussa huomata kuinka erilaisia meidän lapset luonteeltaan ovat. Erin suorastaan rakastaa ihailua ja uusiin ihmisiin tutustumista. Hän menee juttelemaan ja halimaan, haluaa poseerata muiden heistä ottamissa valokuvissa. Alessia sen sijaan lämpenee huomattavasti hitaammin, eikä ollenkaan välitä siitä kuinka kaikki hänelle koko ajan heiluttelevat ja lirkuttelevat. Menee enemminkin karkuun kuin että olis kenenkään kanssa missään kuvassa tai saatika menis kenenkään syliin. Selkeästi ujompi mutta syttyy ajan kanssa.

 

IMG_5161.jpg

 

IMG_5167.jpg

 

IMG_5177.jpg

 

IMG_5227.jpg

 

IMG_5296.jpg

 

IMG_5248.jpg

 

IMG_5333.jpg

 

Vietimme Manilassa muutaman yön, ennen kuin siirryimme tänne Boracayn saarelle missä tällä hetkellä olemme. Alessia on parhaillaan keuhkokuumeessa ja Erin muuten vaan kuumeessa, joten pientä takapakkiakin tullut. Jatkan aiheesta seuraavassa matkapostauksessa. Ei voi muuta sanoa, kuin että asenteella mennään 🙂 Instagramistani näette kuvia enemmän reaaliajassa.

 

 

Aurinkoisia ilmoja myös sinne! 

Suvi

 

 

Perhelomalle Filippiineille!

Harvinaista kyllä, mutta Erin herätti meidät yksi aamu kitisemällä jostakin maailman pienimmästä asiasta. Minä sitten tokaisin että sut pitäis viedä Afrikkaan katsomaan että miten lapsilla on asiat siellä. Meillä kun on kaikki niin hyvin että saadaan olla vain kiitollisia. Jake tokas vieressä, että mites Filippiinit, kyllä sielläkin niillä lapsilla oli kouluissa aika ankeat oltavat.

Noh, ilman tätä keskustelua me todennäköisesti ei oltais huomenna lähdössä Filippiineille. Siltä istumalta aloin meinaan googletella lentoja ja sellaiset suht edulliset löytyikin sitten samantien. Vartti myöhemmin lennot oli varattu ja mietin, että mitähän me just mentiin tekemään 😀 Lähdetään kahden pienen lapsen kanssa 2,5 viikon reissuun! Mehän tarvitaan loma tuon loman jälkeen! Vähintäänkin mielenkiintoinen matka tulossa sillä 3v. ja 5v. vilkkaiden tyttöjen kanssa loma on lomasta kaukana. Monen monta tuntia lentokoneessa ei kuulosta houkuttelevalta, etenkään kun en itsekään pidä lentämisestä! Ja Manila, valtavan suuri metropoli ei ehkä ole se ideaalisin paikka lähteä lasten kanssa. Asenne on kuitenkin tällaisella lapsiperhereissulla oltava kunnossa jotta saadaan matka sujumaan. Tässä on nyt seikkaulumieltä kerätty, jotta saatais tästä kaikille ikimuistoinen ja hauska reissu.

Lennämme ensin Brysselin kautta Hong Kongiin ja Hong Kongista Manilaan. Manilassa olemme muutaman yön jonka jälkeen lähdemme Filippiinien sisäisillä lennoilla Boracaylle. Siellä muutama viikko ja sitten Manilan kautta takaisin. Hotellit saimme bookattua ihan vasta hetki sitten, kun ei ole tuntunut olevan vapaata hetkeä matkan suunnittelulle. Eri kohteita ja hotelleita selatessa saa ihan tuhottomasti aikaa kulumaan! Vaikka Helsingistä Manilaan löytyi edulliset lennot, niin ei tämä matka silti ihan halvaksi tullut. Tytöistä joutuu maksamaan ihan saman hinnan kuin meistä aikuisista. Lasten kanssa matkustellessa turvallisuus on luonnollisesti ensisijainen asia ja siksi hotellien taso on oltava todella hyvä. Räätälöimme itse kaikki kohteet (kuten aina, sillä en juuri edes katsele pakettimatkoja) ja Boracaylla olemme kahdessa eri kohteessa, jotta näkisimme hieman enemmän.

Lasten kanssa pakataan juuri heidän lelujaan vietäväksi Filippiiniläisille lapsille. Meillä on yksi paikallinen henkilö tulossa auttamaan näissä kohteissa mihin kaikkialle voidaan leluja, vaatteita, värikyniä ja vihkoja viedä. Nyt päästään alkuperäiseen suunnitelmaan, eli näyttämään lapsille mallia kuinka iloisia ja onnellisia lapset ovat muualla, huolimatta siitä, ettei heillä ole paljoa. Vielä kiitollisuudesta puheenollen meillä on kotona käytössä kiitollisuusvihko. Aina ennen nukkumaan menoa mietitään lasten kanssa mistä ollaan tänään kiitollisia ja missä ollaan onnistuttu hyvin. Kasvatetaan heidän itsetuntoa ja pienestä lähtien ja opetellaan huomaamaan pienetkin asiat positiivisina.

Sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee sujuvasti ilman ihmeellisiä kommelluksia. Tytöt tietää kuinka kiltteinä pitää reissussa olla ja yhdenkin karkaamis yrityksen jälkeen he kulkevat meidän käsipuolessa koko loppumatkan. Päivittelen matkalta erityisesti Instagramiani mutta mahdollisuuksien mukaan myös blogia. Etukäteen minulta on toivottu että kirjoittaisin yhden postauksen koko härdellistä 🙂 Eli mikä fiilis, miten mennyt valmistelut, lennot, ruokailut yms ja eiköhän tällainen ole tulossa.

 

Etukäteisvalmisteluista voin kertoa sen verran, että havahduttiin roketteisiin vasta hetki sitten. Tytöt saivat reilu viikkoa ennen lähtöä niin A ja B-hepatiittirokotteet. Just ja just kerkee vasta-aineet lähteä muodostumaan. Kuukauden päästä pitää antaa sitten tehosteena seuraava. Kovasti olen yrittänyt miettiä mitä kaikkea tekemistä ja ohjelmaa suunnittelen lennoille. Ainakin meillä lähtee mukaan tehtäväkirjoja, värityskirja, palapeli, pieniä leikkifiguureja ja padi ennen kaikkea. 

 

IMG_4826.jpg

IMG_4865.jpg

IMG_4833.jpg

IMG_4839.jpg

FullSizeRender%207.jpg

Uutta kesävaatetta ostettu reissuun paljon kun he kasvavat niin valtavaa vauhtia. Nämä kuvan vaatteet ja asusteen hankittu H&M ketjulta. En näe syytä juuri enempää heidän vaatteisiin panostaa, kun ovat päällä aina muutamia kertoja. 

Nyt jatkettava pyykinpesua ja pakkaamista! Mukavaa viikkoa kaikille <3

 

Suvi

 

Perhe & business-kuvaus

Voitin jostakin messuilta ilmaisen kuvauksen Lauttasaaressa sijaitsevaan Bla Bla Studiosiin. En meinannut millään löytää kuvaukselle kalenteristani aikaa, mutta onneksi sieltä sinnikkäästi soiteltiin minulle moneen otteeseen ja tarjottiin eri aikoja. Jos myyjä ei olisi ollut niin pedantti, olisi meillä jäänyt kuvaus tekemättä.

Bla Bla Studios oli mulle täysin vieras valokuvaamo ja täytyy sanoa että olin aivan super positiivisesti yllättynyt. Valokuvaaja oli mukava suomeen muuttanut brittimies. Hän oli erittäin taitava ja ammattimainen kaikin puolin. Viihdytti vielä upeasti myös meidän lapsia ja osasi kyllä saada heidän huomionsa. Tytöt oli kuvauksesta innoissaan ja poseerasivat onnellisena kameralle. Studio miljöö oli sopivan pelkistetty ja huomasimme heti, että nyt on kivoja kuvia tulossa. Päädyttiin ottamaan perhekuvien lisäksi meidän businesskuvat kun niitä aina työn kautta tarvitaan. 

Kysyimme muuten ihan mielenkiinnosta että mistä tuo heidän nimi juontuu, niin kuulemma eivät keksineet valokuvaamolleen nimeä. Aina sitten kutsuivat sitä toisilleen Bla Bla Studioksi kunnes päätyivät jättämään sen nimekseen 🙂 Hyviä valokuvia oli paljon ja olikin vaikea tehdä valintaa. Maksoimme loppupeleissä vain kuvista mitä otimme ja tässä saldo.

Päivä oli kaikinpuolin mukava ja lasten kanssa mentiin kuvausten jälkeen vielä syömään. Ravintolat alkavat olla aika tuttuja ja äitinä olenkin mielissäni kuinka hienosti he osaavat jo julkisissa paikoissa käyttäytyä. Meillä on muutenkin kerta viikkoon aina perhepäivä ja silloin touhutaan lasten kanssa, heidän ehdoillaan.

IMG_9847%202.jpg

 

IMG_9846.jpg

 

IMG_9848.jpg

 

IMG_9849.jpg

 

IMG_9851.jpg

 

IMG_9854.jpg

 

IMG_9853.jpg

 

IMG_9852.jpg

 

 

Tässä vielä muutamia suosikkeja koevedoksista mitä ei sitten kuitenkaan otettu.

FullSizeRender%203.jpg

 

FullSizeRender%204.jpg

 

FullSizeRender%205.jpg

 

FullSizeRender%206.jpg

 

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

 

Suvi

Perhepäivä

Perjantai. Perhepäivä. Silloin touhutaan lasten kanssa kaikkea mukavaa ja pidetään työpuhelimet kiinni. Ihana, meidän perheen omaksi muodostunut päivä kun annamme erityisesti aikaa toinen toisillemme yhdessäolon merkeissä. Lapset itse kyselevät koska on perjantai ja koska on perhepäivä, tämä on puolentoista vuoden aikana muodostunut meille ikäänkuin perinteeksi 🙂 Tähän mennessä vakituisia juttuja on Flamingon kylpylöinti, Korkeasaari, Lintsi, Mustikkamaa retkeily, HopLopit, puistoissa käymiset, picnicit, lentokonebongaus ja erilaiset tapahtumat. 

538ba9d4-c0ae-4899-a22f-76d112845210.jpg

0ec31233-64c2-4891-9cc3-925bc8ec87f5.jpg

b1d2d864-6d81-42d4-b165-d9c0765fac27.jpg

a65cad98-996d-46d1-821d-4a881a29e141.jpg

IMG_4559.jpg

 

Viime perjantaina oli mielenkiintoinen perhepäivä. Mietittiin, että käytäis tyttöjen kanssa puistossa lähikaupassa hakemassa jätskit. Ennen kauppaanlähtöä asensimme vanhemman tyttäreni padille uuden Pokémon Go pelin, josko muutaman otuksen matkalta nappaisimme. Lopputulos päivästä oli se, että kävelimme reilu 4 tuntia ja vedimme reilun 4 km lenkin! Ennenkuulumatonta. Koskaan aiemmin ei olisi saanut tyttöjä (eikä meitäkään) noin innokkaana ulkoilemaan. 35 Pokémonia matkan varrelta löytyi ja seuraavana aamuna peli asennettiin myös äidin puhelimeen. Sain itsekin pienen kipinän tuosta kävelemisestä, eikä ollenkaan haittaa, jos vaikka kiinteytyisi tai vähän laihtuisikin sen avulla. Perjantaista viime maanantaihin kävelyä tullut 22 kilometria!!! 😀 Ja nyt olemme pelissä tasolla 14. On tuo Pokémon Go peli aika huikea. Lapset ketkä eivät ole aiemmin liikkuneet, lähtevät nyt 6:30 aamulla ulos metsästään Pokémoneja. Ihmiset ympäri maailman on kirjaimellisesti saatu liikkeelle. Tässä Jocka Träskbäckin hyvä kirjoitus aiheesta kuinka maailma on muuttunut ja vain viikossa.

c9af438c-cfeb-4b8c-aa46-85926d5b0384.jpg

Mukavaa Pokémetsästystä!

Tämän viikon perhepäivä menee muuttopuuhissa 🙂 Maanantaina ollaan uudessa kodissa ja voin jo luvata että kuvamateriaalia tulossa enemmän kuin jaksatte katsoa. Instagramistani löytyy varmasti ennen blogia, joten sinne kannattaa suunnata jo viikonloppuna 🙂

 

Suvi

 

Se keskustelupalstoillakin riepoteltu avioero.

Life-Is-A-Story.jpg

Olen kirjoittanut tätä tekstiä nyt kaksi kuukautta, enkä vieläkään tiedä mitä ulkopuolelle sanoa. Omat ystäväni tietävät tilanteen, eikä minun ole tarvinnut heille asioita perustella. Todella onnelliset pari vuotta suhteessa vietettiin, kunnes viimeisenä vuonna jotakin muuttui. Muutos iski tajuntaani hyvinkin nopeasti, enkä halunnut jäädä. Olisihan se ollut helpompaa jäädä kuin lähteä. Eropäätös oli kuitenkin yhteinen, vaikka kaikki ei aina sopuisissa merkeissä sujunutkaan. Vielä vuosi takaperin olin niin sanotusti onneni kukkuloilla, mutta jos kaksi ihmistä näkevät yhtäkkiä maailman kovin eri silmin, niin mihin siitä jatkamme. Meistä kumpikaan ei ollut valmis niin sanotusti taipumaan ja toisella intohimo asioiden toteuttamista kohtaan oli suurempi. Elämänasenne ja ylipäätään siihen asennoituminen oli meillä alusta asti kuin yö ja päivä. Katsoimme maailmaa erisilmin. Minä näen elämän upeana lahjana ja tulin tänne pallolle kokemaan, nauttimaan ja antamaan. Omalla asenteella on suuri vaikutus sille kuinka asioista ajattelemme. Miksi toiset pärjää ja toiset lamaantuu. Ihmisenä olen aina ollut eteenpäin katsova, eteenpäin menevä. Tiedän kuka olen ja mihin uskon. Mulla on luottamus elämään ja elämä on elämisen arvoista, rakastan elämää. Vaikka hyväksyminen ja irti päästäminen on vaikeaa, niin en valitse katkeruutta tai vihaa. Sellaiset tunteet ei vie eteenpäin. Suhde Peterin kanssa oli elämäni onnellisin, siihen asti kun onnea riitti. Suhde oli samalla myös elämäni vaikein, sillä olemme molemmat voimakkaita persoonia ja uusioperhe-elämä ei todellakaan ollut helppoa. Helppoa ei aina tarvitse ollakaan, mutta suunnan pitää olla oikea ja yhteinen. Vaati rohkeutta tehdä ratkaisu ja seurata omia tunteita. Ei ollut onnellinen loppu tässäkään suhteessa ja kyllä, raskaita eroja on takana nyt kaksin kappalein. Toisessa olin reilut 11 vuotta ja toinen kesti kolme. Ei varmasti kukaan luule, että nuorena elämästä haaveillessani olisin ajatellut että näin asiat menee, mutta näin ne nyt meni. Tiedän, että elämä tulee yllättämään minut vielä moneen kertaan ja se on varma. Prosessointi ja asioiden käsittely vie varmasti aikaa, eikä nämä asiat ole kenellekään helppoja, saatika kevyitä. Ero oli harkittu päätös ja ajattelin myös lasten etua, vaikka sitä ei taas ulkopuoliset ymmärräkään. Ihmiset ovat kovin herkkiä arvostelemaan toisten asioita, vaikka heillä ei ole loppupeleissä hajuakaan, mistä siinä on kyse. Suorastaan pöyristyttävän törkeitä kommentteja on sadellut. Sanoi kuka sanoi, niin tämä on mun elämä, meidän elämä. En tarvitse kenenkään lupaa tai hyväksyntää. Lapset ovat aina etusijalla, joka ikisessä päätöksessä mitä elämässämme teen! Meidän pitää kokea ihanat ja kamalat asiat, jotta näemme vastakohdat tulevaisuudessa. Miten voi olla iloinen jos ei tiedä mitä on olla surullinen. Mitä on positiivinen verrattuna negatiiviiseen. Vastakohdat luo uutta näkökulmaa ja tuo arvostusta kun asiat on hyvin. Uskallan vielä rakastaa, enkä aio ruveta kyyniseksi äidiksi joka on saanut pariin otteeseen siipeensä. Näin oli tarkoitettu, eikä koetut kokemukset minua kaduta. Monet ihmiset elämänsä lopussa katuu niitä asioita joita ei tullut tehtyä. Olisi ollut kiva kokea enemmän. Minun ikään olen saanut kokea paljon, elämälle kiitos siitä. En tiedä mitä kokemuksia tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan. Nautin jokaisesta päivästä askel kerrallaan ja iloitsen ihanista asioista, ihanista ihmisistä joita tielleni sattuu. Jokaisella on meille jotakin annettavaa ja minulla on vielä paljon annettavaa muille. Elämä kantaa, löydän aina oman paikkani ja olen kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut. Tietoinen kiitollisuudenharjoittelu on muuten sellainen mitä suosittelen kaikille, ihan jokaiselle!

Minulla on sisäinen rauha, vaikka asioiden käsittely jatkuu. Päätös oli oikea meille kaikille. Se mitä suhteessamme tapahtui ei ole kenenkään muun, kuin meidän välinen asia. Mitään yksityiskohtia en ala tässä erottelemaan, vaikka sen haluan sanoa, ettei syynä ollut toinen mies, kuten keskustelupalstoilla irvaillaan. Tämän voi myös eron toinen osapuoli voi vahvistaa, vaikka kieltämättä eromme olisinkin voinut paremmin hoitaa. Olemme molemma jatkaneet jo eteenpäin ja nyt onnellisessa parisuhteessa. Eikö sekin kerro jo jotain viimeisestä vuodesta ja bloginkin puolella vietetty hiljaiseloa.

Peterille toivotan vain kaikkea hyvää ja parasta!. Eläkää, nauttikaa ja rakastakaa. Niin minäkin teen!

 

Tämä video kertoo ajatuksistani paremmin kuin itse osaan sanoiksi pukea. Suojelkaa omia unelmianne ja pitäkää niistä huolta. Pohjustakaa tämä omaan elämäänne ja olkaa rohkeita <3 Mieti mitä sinä haluat! Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. Voimme hyväksyä asiat sellaisenaan, tai päättää muuttaa niitä. Elämä on täynnä valintoja ja tämä oli minun valintani.

https://www.youtube.com/watch?v=26U_seo0a1g

Love: Suvi

 

Kuvaamo K

Heippa pitkästä aikaa!

Toivottavasti teillä on mennyt kesä kivasti. Oli aika ihana tuo elokuu ja hellesäät 🙂 Itse oon painanut nyt ihan hulluna duunia, jotta saan syksyllä lomailla. Monta matkaa on tiedossa niin Eurooppaan kuin Jenkkeihin ja Karibialle. Työn tiimellyksessä on jäänyt myös Alessia neidin 1v. valokuvaus ja kävimmekin kesäkuussa puoltoistavuotis kuvauksissa. Samalla napsittiin kuvia myös 4v. isosiskosta ja meistä tytöistä yhessä. Ihana serkkuni, Walleniuksen Katja, napsi meistä hauskat otokset Hämeenlinnan Kantolassa, melko raffissa ympäristössä. Jotenkin kiva ja erilainen kontrasti tuollainen teollisuusalue vs. pienet neidit.

Erityiskiitos kyllä Katjalle onnistuneesta kuvauspäivästä. Voin kertoa ettei vilkkaat lapseni olleet helpoimmasta päästä. Kuten arvata saattaa, niin hieman oli haastetta tytöillä pysyä paikoillaan.

 

Valokuvauksesta Katja, eli kuvaamo K kertoo näin;

”Muotokuvaus on lähellä sydäntäni. Viimeiseen puoleen vuoteen mahtuukin eri-ikäisten ihmisten ikuistamista: 
vastasyntyneet ja isommat lapset, ylioppilaat, kihlaparit ja hääparit.
Juhlakuvausta: ristiäiset, häät, hautajaiset, teen mielelläni.
Myös tuotekuvausta olen jonkin verran tehnyt.
Omia kuvausprojekteja teen tällä hetkellä erityisesti valokuvaajan ammattitutkintoa (VAT) varten.
Vuonna 2014 sain suoritettua kuvallisen ilmaisun perustutkinnon (KIP) valokuvauksessa.
KIP:n aikana olin 2kk Irlannissa Häävalokuvaaja Peter Harkinin opissa.”

 

_MG_6631_1.jpg

 

_MG_6550_1.jpg

 

_MG_6563_1.jpg

 

_MG_6659_1.jpg

 

_MG_6663_1.jpg

Tässä vasta murto-osa raaoista koevedoksista. Nyt alkais vaikea valintaprosessi 🙂

 

1495531_338592636347221_6704273564683719

Jos etsit ammattitaitoista valokuvaajaa niin tässä yhteystiedot. Studio sijaitsee Porissa, mutta Katja liikkuu paljon myös muualla.

Kuvaamo K Facebookissa. Käy kurkistamassa lisää otoksia 🙂

 

 

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Suvi

Uuden Vuoden juhlat tarjoiluineen

Menikö taas vuosi nopeasti? Huh huh! Itse en meinaa perässä pysyä. 2014 oli kaiken kaikkiaan mahtava vuosi, tosin mikään ei enää koskaan vedä vertoja vuodelle 2013! Silloin tapahtui jos jonkinlaista, voisi oikeastaan todeta, että kaikki elämän suurimmat etapit koettiin yhdessä vuodessa. Täältä pääset kurkistelemaan mitä kaikkea tapahtui. Joka kerta juuri tähän postaukseen kurkkiessani minulla tulee kyyneleet silmiin. Koko vuosi oli täynnä niin sanoin kuvaamattoman upeita hetkiä. Kuten tuon postauksen lopussa hieman uumoilin ja oikeastaan totesinkin, että tuleva vuosi mennään lasten ehdoilla, niin se kohta on ainakin täyttynyt. Blogi on hiljentynyt huomattavasti aiemmasta ja lapsille on annettu aikaa, sekä läsnäoloa. Onnellinen perusarki on vienyt mennessään. Rakkaus edelleenkin asuu täällä. Toivottavasti 2015 pysyy yhtä onnellisena kuin mitä viimeiset pari vuotta on olleet <3

 

Tänä Uutena Vuotena keräsimme miehen kanssa kimpsut ja kampsut, veimme lapset mummilaan hoitoon. Siippaseni oli yllätykseksi varannut meille hotellihuoneen, eikä tarvinnutkaan mennä muiden nurkkiin yökylään. Vietimme illan yhdessä ystäviemme kanssa Hämeenlinnassa. Joulu, kuten tämä uus vuosikin on mennyt vain syödessä! Syödään, syödään ja syödään!!! 🙂 Kiinteytysmatkani piteni juuri kolmella lisäkilolla. Huh!

uusivuosi%2C%20newyearseve%2C%20huviretk

 

Eihän näitä herkkuja voi vastustaa! Rakas ystäväni Juhlahuuman Jenni oli laittanut taas pöydän koreaksi, koristuksista puhumattakaan <3 Jennin blogista löydätte päivänvalossa napatut, paremmat kuvat. Minä juhliin mennessäni äkkiä napsasin muutaman kuvan taas iltasella, ennen kuin jonkun kädet ehtivät käymään juustovadeilla 😉

Newyear%2C%20uusivuosi%2C%20juhlat%2C%20

Newyear%2C%20uusivuosi%2C%20juhlat%2C%20

Heyn Kaleidotarjottimet on ihania! Niitä on niin helppoa ja monipuolista yhdistellä! Olen todella ihastunut tuohon kuuskulmioon. Huomaan niitä paraikaa jokapaikassa, taitaa olla nyt ihan viimeistä huutoa.

 

Newyear%2C%20uusivuosi%2C%20juhlat%2C%20

Valkosipulijuustoa, chilijuustoa, valkohomejuustoa, sinihomejuustoa, edamia, tuorejuustoja jne. NAM! Näitä nautittiin erilaisten keksien ja hedelmien kanssa. JP Chenetin special edition kuohuva vastasi juomapuolesta ja juustokakut, sekä mustikkakakut siinä vielä pikkukylkiäisinä, niin sanotusti jälkiruokana 😛 Vyötäröni on todella katoamassa!

Newyear%2C%20uusivuosi%2C%20juhlat%2C%20

Newyear%2C%20uusivuosi%2C%20juhlat%2C%20

 

Illan emäntä kertoi varanneensa erilaisia pelejä ja leikkejä, mutta kyllä ilta meni kuin siivillä ihan vain syödessä ja höpötellessä. Ennen kuin meinattiin edes huomata, niin kello lähestyi jo kahtatoista!

toivotus%2C%20uusivuosi%2C%20selfie%2C%2

scary%2C%20j%C3%A4nnitt%C3%A4v%C3%A4%C3%

Mitä teit vuonna 2014 sellaista mitä et aiemmin ollut tehnyt?

Minä kävin Siciliassa (ensimmäinen ulkomaanreissu Alessian kanssa), osallistuin tv-ohjelmaan (Suomen Kaunein Koti), annoin kotimme kuvattavaksi lehteen (Oma Koti Kullan Kallis), järjestin kotihäät (Fijillä naimisiin mennessämme mukana ei ollut ketään läheisiä), puhuin reilu tuhatpäisen yleisön edessä mikki kädessä (jonka jälkeen olen myös kouluttanut satapäistä yleisöä), otin kulma & silmäpigmentoinnit (rakastan, kiitos Veera), kävin ensimmäisellä ulkomaantyömatkalla (Tukholma) jne. Varmasti paljon muutakin, mutta nuo tulivat ekana mieleeni.

Mitä sinun listaan kuuluisi? Ja lähinnä mitä haluat että vuosi 2015 antaa??

Minä lähden aamukoneella Osloon laittamaan tämän vuoden työtavoitteet kuntoon (työmatka nro. 2, jes). Jonkinlaista reissupostausta luvassa matkan jälkeen. Herätyskello olis nyt sitten soimassa 04.22. Meinasin laittaa vartin yli, mutta väkisin oli pakko edes se muutama lisäminuutti venyttää aikaa nukkumiselle 😉 En kuiteskaan meinaan torkuta!

Mukavaa viikkoa kaikille! Instagram päivittyy suht reaaliajassa.

Suvi

Elämää uusioperheessä

Olla vanhempana, olla äitinä kolmelle alle 5-vuotiaalle lapselle… Kyllä tässä työtä riittää, kuinka saada perheen arki soljuvaksi ja toimivaksi. Elämää ei helpota sekään, kun kahdella vanhimmalla lapsella on myös toiset vanhemmat, kenet pitää ottaa asumisessa huomioon. Vanhin lapsistamme, eli mieheni poika asuu joka toinen viikko nyt meillä. Tyttäreni Erin on isällään miten sattuu, mutta sovittaessa pidempiäkin pätkiä. Yhteinen lapsemme Alessia on 4 kk ikäinen vauva ja ainoa ”osa” mikä tässä perheessä ei liiku kodista toiseen. Siinä onkin tekemistä, jotta saamme kaiken sovitettua yhteen ja jotta kaikki lapset tulisivat tasapuolisesti huomioiduksi sekä kuunnelluksi omien tuntemustensa kanssa. Jokainen vanhempi yrittää aivan varmasti kasvattaa lapsistaan mallikelpoisia, hyväkäytöksisiä, muita kunnioittavia ihmisiä. Mekin teemme parhaamme, vaikka ei tämä kaikki aina niin yksinkertaista olekaan. Eri kodeissa saattaa olla hieman erilaisia tapoja ja lapset siinä sitten yrittävät varmaankin mukautua kuinka missäkin kodissa toimitaan. Jotta meille, meidän perheellemme arki olisi mukavaa, onnellista ja sujuvaa, niin olemme tehneet muutaman säännön selkeyttääksemme elämää.

10155213_10152287304123187_160882261_n.j

TARRAT

Jokaisen päivän päätteeksi käydään iltaisin yhdessä lasten kanssa läpi päivän kulkua. Pohdimme onko heidän käytöksensä ollut hyvää, vai huonoa. Hyvästä päivästä saa valita itselleen tarran omaan tauluunsa. Kun tarroja on kasassa tarpeeksi, niin he saavat kannustimena palkinnon. Jos käyttäytyy huonosti, niin tarroja saatamme ottaa myös pois.

1504046_10152287304223187_203031843_n.jp

Jääkaapin ovesta löytyy nyt isompien lasten tarrapussukat, mistä he itse osaavatkin jo omansa hakea.

10009901_10152287715033187_1293383696_n.

Saavat itse liimata tarrat kuinka tykkäävät 🙂

1981865_10152287304263187_405980563_n.jp

Ikean kehykset toimivat tarratauluina hyvästä käytöksestä. Ensimmäinen etappi tuli täyteen nyt tiistaina, kun 5 tarrasta he saivat itselleen päivän HopLopissa. Ensimmäinen palkinto oli tarkoituksella iso, jotta homma lähtee hyvin käyntiin. Seuraava etappi on 10 ja siitä hyvästä he saavat päivän omassa kotikylpylässämme pienen herkuttelun kera. Muita palkintoja voi olla esim. pyöräilyretki, picnic, jalkapallonpeluuta, prinsessapäivä, elokuva-ilta, yhteinen peli-ilta (esim Afrikan tähti), isompina etappeina päivä Flamingossa tai huvipuistossa jne. Kaikkea mukavaa kivaa perheen kesken, jolloin vanhemmat laittavat puhelimensa pois ja keskittyvät vain ja ainoastaan lapsiin. Yhteinen aika on kuitenkin tärkeintä. Palkinto voi toki olla myös jokin lelu, mutta pääasia, että touhuamme senkin parissa kaikki yhdessä. Etapit ovat aina vitosen välein, jotta väleistä ei tule lapsille liian pitkiä. Pitää muistaa huomioida myös se, että he eivät ole aina vain meidän kotonamme. Saman tyylistä tarrasysteemiä käytimme myös silloin kun opetimme lapsia potalle & kuivaksi. Hyvin pystyy siispä hommaa soveltamaan sen hetkisen elämäntilanteen mukaan.

 

Jotta meidän lapset tietävät, että mitä se hyvä käytös oikein on, mitä heiltä odotetaan… niin loimme lasten kanssa säännöt ja raapustimme ne paperille. Osa näistä oli heidän itse keksimiään ja aikas hyviä, etten sanoisi. Listaa voi toki täydentää, jos jotakin tulee ilmi.

1425715_10152287304318187_1888038384_n.j

Listaan voisi vielä lisätä, että ”Muistakaa kohtelias käytös”, toistaiseksi ovat onneksi olleet kuitenkin hyvin kohteliaita, niin ruokapöydässä, kuin muuallakin.

Jos näitä yhdessä laatimiamme sääntöjä rikotaan (riippuen rikkeen vakavuudesta) niin sovellamme rangaistusmenetelminä jäähypenkkiä, lelujen takavarikointia ja juurikin tätä tarrojen menettämistä.

Hyvin on ainakin opit menneet perille, sillä meidän poitsu muistaa kaikki säännöt ja niiden numerot ulkoa 😀 Olemme toki myös käyneet tarkkaan läpi, että mitä mikin kohta tarkoittaa. Esimerkkien kautta olemme havainnollistaneet ja avanneet jokaista kohtaa.

 

Ensimmäinen tarraetappi tuli nyt täyteen ja Daniton Intian reissun jälkeen (oli siellä peräti 2 kk) uusi vuoroviikkoarki on lähtenyt käyntiin enemmän kuin positiivisesti. Lapset pääsivät pitämään hauskaa HopLopiin ja täytyy sanoa, että todella nauttimme meiningistä myös isinkin kanssa. Oli ilo katsoa ”sisarrusten” ottavan toisiaan kädestä kiinni ja laskevan mäkeä yhdessä. Tiimityöskentelyä parhaimmillaan ja nykyään tarhaankin lähdetään antamalla halit ennen sitä. Toivotaan, että yhtä ihana ja sopuisa käytös jatkuu, vaikka toki notkahduksetkin ovat normaaleja. Ainakin me vanhempina yritämme tehdä kaikkemme, jotta meidän lapsilla on hyvä olla ja jotta he kokevat olevansa kaikki samaa perhettä. Kaikki ovat yhtä tärkeitä ja samanarvosia, syli on aina avoinna. Rajoja ja rakkautta, rauhaa kaikille! <3

10157387_10152287374523187_1487319702_n.

1978625_10152287303903187_421018328_n.jp

1972434_10152287303948187_1610736219_n.j

998963_10152287304033187_929850444_n.jpg

10011484_10152287304073187_1863093599_n.

Suvi