Päivä kotikylpylässä

Pikkuhiljaa takaisin normaaliin arkeen. Olipas kyllä mukavat pyhät, ei voi muuta sanoa. Mites Teillä sujui, oliko kiva pääsiäinen? 

Postausaiheita olisi taas roppakaupalla, mutta enpä ole yhtinyt julkaista näitä vanhojakaan. Tässä olisikin kuvat jo parin viikon takaisesta kylpyläpäivästä kotosalla. Tämä oli yksi lasten tarrapalkinnoista, kun pidimme myös pienen picnicin eväiden kera. Kylläpä olikin pikkuväki innoissaan 🙂 Annetaan kuvien kertoa minkälaista iltaa vietimme tällä kertaa. Yhdistin postaukseen vielä meidän aikuisten illallisen, kun saimme lapset untenmaille.

10170982_10152304365178187_2110026521507

1902716_10152304365248187_24572036783485

10003510_10152304365318187_1171159957897

1948063_10152304365393187_40832872840438

1979676_10152304365488187_31885423003350

10170905_10152304365548187_9135552553162

10171145_10152304365678187_2214868111801

10153841_10152304365723187_2267341518663

10014589_10152304365793187_3344623874472

10151405_10152304365843187_4937159962804

10255273_10152304365928187_5554132046646

1150174_10152304366008187_19548709354213

k.jpg

1920630_10152304366063187_58855310295187

Mukavaa viikkoa! 

Suvi

 

Kassihullun päiväkirja

10155178_10152300284968187_1824133987756

She´s home! <3 <3 <3 Oijoijoijoi!!!! <3

Viikko, kaks takaperin ihastelin kyseistä laukkua Stockalla, mutta tyydyin siitä vain unelmoimaan. Nappasin Instagramiini kuvan haaveestani ja onneksi niin, sillä mieheni sen sieltä minulle lahjaksi bongasi. Homma menee kuulemma siten, että happy wife on yhtä kuin happy life! 😀 Ja en saanut mitään kunnollista häälahjaksi hääpäivänämme. Kyllä ne miehetkin joskus näköjään tietää 😉 <3 Taitaa olla kuosi myös rakkaani mieleen, kun nuo Juventuksen värit ovat taas edustettuna. Ihmekös hän tämän laukun oli Instasta bongannutkin 😉 Minua vielä huijasi ostoksellaan ja enpä olisi kuuna päivänä osannut arvata, että mitä ihanaa lahjapaketista löytyy 🙂 Ilmeeni oli kuulemma kaiken tuon rahan arvoinen!

Kyllä tämän kassin kanssa odotankin innolla tulevaa Italian matkaa, missä se menee niin kaupunki, kuin rantakassina. Kesäkuussa matkaamme Sisiliaan ystäväpariskunnan hääjuhlaan. Mielenkiinnolla odotan reissua, sillä Italiassa en olekaan koskaan käynyt ja tämä on myös Alessian ensimmäinen etelänmatka. Pitäisi varmaan katsoa Kummisetä elokuvat, sillä samainen vihkikirkko esiintyy kyseisissä leffoissa 🙂

 

Pakko laittaa sydämiä vielä tähän loppuunkin kun on niin ihana kassi, ihana mies ja ihana tuleva aviopari <3 Rakkaus on <3

 

Sydämellistä viikonloppua!

Suvi

Eilistä ulkoilua ;)

11.jpg

Mamma lähdössä ”viihteelle”! 🙂 Lupasinhan napata teille muutaman kuvan mihin asuun päädyn. Hommahan sitten tosin lässähti siihen, että kumpikaan suunnittelemistani mekkovaihtoehdoista ei mahtunut enää päälle… takapuolen kohdalta! Auts! Sekin on levinnyt! 😀 En viitsinyt väkisin hamosiin ahtautua, sillä istumaan en olisi ne päällä kyennyt. Piti ottaa käyttöön siispä plan B ja yrittää tehdä perus trikoopaidasta koruilla ja muilla asusteilla mahdollisimman tyylikäs. Kyllä hieman tuossa peilin edessä nauratti, että tässä sitä nyt ollaan, koko komeudessa! Hyvä kun mahduin tuohon käytävään nappaamaan edes tätä kuvaa valtavasta itsestäni. Eilen oli niin hyvä mieli ja jotenkin vaan hyvä päivä, niin tuntui, että kaikki asiat hymyillytti 🙂 Ei mitään ihmeellistä syytä tosin, mutta yleisesti ottaen hyvä fiilis <3

 

Eilisen Suvinpäivä -toivepostauksen löydät täältä.

12.jpg

 

Rivièra Maisonin pikkujouluillassa oli kyllä kaikkea valloittavaa <3

Pysyin kylläkin tiukkana ostosten suhteen, kuten lupailin! 🙂

4.jpg3.jpg

Kyllä nämä upeat koristukset joulufiiliksen toivat <3

6.jpg

5.jpg

1.jpg

2.jpg

10.jpg

Hiinä ja hiinä, että meneekö takki kiinni 😛 Onneksi ei ole vielä ollut kovia pakkasia…

 

7.jpg

8.jpg

Kansallisteatterin Lavaklubi on kyllä niin viihtyisä paikka. Eilen oli taas oikein hauska ilta ja stand up iltojahan siellä on joka kuukausi. Ensi kuussa 12.12 tulossa special night, jolloin pääosassa Pirjo Heikkilä. Saisinkohan vauvelin salakuljetettua mukaan… haluan meinaan nähdä tämän! 😀

9.jpg

Nyt on Erin muru kanssani kotona taas ja meillä alkaa kohta joulun koristelu <3 Enää en stressaa edes lastenhoitokuvioita sairaalaan lähdön suhteen, sillä asioilla on tapana järjestyä, kiitos ihanien ihmisten <3

Postausta tulossa seuraavaksi myös ylisöpöstä, lastenhuoneeseen tarkoitetusta valaisimesta, minkä sain yhteistyön kautta kotiimme valita.

Mukavaa perjantai-iltaa!

suvi1.jpg

Toivepostaus – Suvinpäivä

Ensimmäiset toiveet tämän kaltaisesta postauksesta esitettiin minulle varmaan puoltoista vuotta takaperin. Nyt, juurikin tänään tuntui sopivalta hetkeltä tarttua toiveeseen hieman erilaisesta postauksesta kuin aiemmin. Supistusten täyteisen yön ja valvomisen jälkeen heräsin taas yhtenä kappaleena suuren pettymyksen kera. Erin tulee huomenna kotiin joten alkaa käydä nämä ns. helpot päivät vähiin. Helpoilla tarkoitan sitä, ettei tarvitse yöllä alkaa soittelemaan Hämeenlinnasta asti lapsenvahtia, jos synnytys joskus jopa käynnistyisi. Tämä Suvinpäivä, mistä tänään kirjoitan ei todellakaan ole siispä normaali päiväni, sillä lapset eivät ole kotona. Tuntui kuitenkin sopivalta hetkeltä ottaa tämä aihe käsittelyyn nyt, sillä kohta ns. lapsettomia päiviä ei enää ole. (Voin kirjoittaa myöhemmin Suvinpäivästä lasten kera). Tulevalla lapsella ei ole toisia vanhempia mihin viedä. Uusioperheen arki ei ole todellakaan helppoa, mutta kyllä tähän uuteenkin tilanteeseen (vähintään yksi lapsi on AINA meillä) saa tottua. Tämähän se normaali perhekuvio onkin, että lapset ovat vanhemmillaan, eikä ole toisia vanhempia huolehtimassa. Itse olemme rakkaat lapsemme tehneet, joten kannamme vastuun, tottakai. Silti näiden muutaman lapsellisen vuoden aikana on tottunut siihen, että välillä on väkisinkin omaa aikaa, kun omaa lastaan pitää ”lainata” toiselle vanhemmalleen ja kestää se ikävän tunne, minkä se tuo tullessaan. Jopa siihen ikävän tunteeseenkin on tavallaan tottunut, niin julmalta kuin se kuulostaakin. Tosin omaa kuormitustaan ajatellen ihan hyvä, ettei päiväni erossa Erinistä ole mennyt itkiessä ikävää, vaan olen oppinut nauttimaan omasta ajastani. Nautin toisinaan jopa sen verran suuresti, etten haluaisi siitä luopua. Omaa aikaani on juurikin blogin kirjoittaminen, nettikaupoissa surffailu, lehtien lukeminen, sisustaminen, shoppailu, kahviloissa istuskelu, tv:n katselu, herkuttelu, aika mieheni ja ystävieni kanssa jne… Nyt vauvan tullessa olen taas kiinni pienessä ihmisessä 100% enkä enää ehdi joka paikkaan. Olen häntä varten ja toki muuta perhettä varten 24/7. Vielä pitkään aikaan en tule olemaan itseäni varten, vaikka toki en itseäni aio unohtaa. Onnellinen äiti = onnellinen perhe. Taas peräänkuulutankin omaa asennettani ja positiivista ajattelua, kuinka vauva-aika ja pikkulapsiaika on niin hetkellistä. Se on rankaa, mutta ihanaa ja palkitsevaa. Niitä pieniä hetkiä ja elämän ihmeitä ei enää koskaan saa takaisin. Todella toivon, ettei tulevat vuodet menisi itselläni missään sumuisessa yliväsymyksessä ja että pystyisin oikeasti nauttimaan kaikesta ihanasta mitä elämä on tuonut tullessaan ja mistä saan olla kiitollinen. Enkeliterapeutti kertoi meille tyttöjen illassa pari kuukautta takaperin, että tämä vauva tulee todella koettelemaan niin minua kuin puolisoani ja meitä yhdessä. Voin vain kuvitella jo masussa olevan liikehdinnän kautta kuinka tosiaan asia voi näin olla. Oikeastaanhan tämä baby on aloittanut eräänlaisen kouluttamisen ja  jo nyt vatsassa ollessaan. Koko ajan antaa merkkejä tulostaan, mutta kuitenkin pysyy visusti tulematta! Itselläni alkaa olla kärsivällisyys lopussa ja eilen miehelleni jo ilmoitinkin, että nyt ”unohdamme” koko vauvan. Et enää kysy mitään ja minä en enää kerro mitään! Nyt lopetetaan hetkeksi haaveilu siitä, että se syntyisi pian. Koitetaan vain elää normaalisti ilman joka päiväistä pettymyksen tunnetta kun häntä turhaan odotamme. Tulee sitten kun tulee ja piste. Yritetään vain nyt nauttia viimeisistä vauvattomista päivistä. Eipä sinne sisälle ole vielä kait kukaan jäänyt…  Ihan helpoksi tämä ns. luovuttaminen ei ole tehty, kun meidän pikkuinen tuolla koko ajan jaksaa ilmoitella itsestään ja ihana mieheni ei malta pitää käsiä erossa vatsaltani 😀 Edellistä lausettani ajatellen mietin, että mitähän ihmettä minäkin valitan? Noh, eipä tämä kärsivällisyys ole koskaan kait kuulunut parhaimpiin puoliini 😉 Saatika sitten kaikki kipu, turvotus ja tukaluus, minkä kanssa on tullut jo monet viikot elettyä.

1465226_10151970932843187_427285931_n.jp

Vauvaton Suvinpäivän aamu

Mieheni lähti hyvin poikkeuksellisesti tänä aamuna töihin jo ysin jälkeen. Normaalistihan hän menee vasta iltapäivään ja tulee illalla. Useiden yöheräämisten jälkeen nukuin ruhtinaallisesti puol kymppiin ja pistin puhelimeeni äänet. Puhelimen vilkaisu onkin asia, minkä usein ensimmäisenä teen, sillä aina siihen on jotain uutta tullut, mistä se päivä lähteekin käyntiin. Muutamien parhaimpien ystävien kanssa soittelemme aivan päivittäin ja whats App viestittely ollut kyllä loistava keksintö…tosin olen aivan liikaa kiinni puhelimessa, siihen kun yhdistää vielä Pinterestit ja Instagramit mihin myös yritän aina silloin tällöin jotakin päivitellä 😉

Tämän päiväinen, kuten oikeastaan jokapäiväinen aamupalani koostuu näistä.

1456029_10151970904403187_1365163994_n.j

Leipä ja teelaadut vaihtavat vain välillä merkkiä. Tee suosikkejani on kaikki mustat teet. Russian Early Grey on se mitä rakastan, samoin pidä kovasti myös Tiikerin päiväunesta ja Keisarin morsiamesta. Teehen pitää olla aina hunajaa ja sitä minulta löytyykin useita purkkeja valmiiksi pakastimesta. Kun edellinen loppuu, niin uusi otetaan sulamaan. Hunajaa kuluu paljon, teetä kun juon kaksi kertaa päivässä (aamuin & illoin). Jos muuten teen kanssa ei jostain syystä olisi leipää, niin en joisi sitä, vaan keksin itselleni jotakin muuta aamu/iltapalaa. Mieheni on aina asiasta kovin huvittunut, eikä ymmärrä miksi tämä asetema on vain pakko saada yhdessä. Tämä on vähän samanlainen juttu, kuin että leivässäni on oltava juustoa. Alla salaatit ja leikkeleet, päällä juusto.

67084_10151970904248187_1831804848_n.jpg

Lapsettoman ja kiirettömän aamupalan yhteydessä avaan usein tietokoneen ja tsekkaan läpi niin sähköpostit, kuin Facebookin ja blogini kommentitkin tottakai. Aina en vain ihan reaaliajassa ehdi vastaamaan, vaikka suht pikaikasesti olen yrittänytkin ihaniin viesteihinne vastailla. Suuri kiitos niistä  <3 Olette niin usein piristäneet mieltäni kauniilla sanoilla <3 Mielenkiintoista nähdä, että kuinka paljon aikaa jääkään kohta bloggailulle… Toivottavasti pysytte matkassani silti, vaikka hieman vauvantuoksuista ja näköistä arkea täällä eletäänkin? Postausaiheita riittäisi, kun vain joku ne puolestani koneelle näpyttelisi. Kohta täällä meinaan eletään täysin perheen ehdoilla, kuten varmasti arvata saattaakin <3 Voin vain taas kuvitella ne kaikki hormooni-itkut joita olen kohta tulvillaan. Erinin jälkeen itkin varmaan jokaisen kuulemani biisin kohdalla ja uutisia katsellessanikin vollasin, että miten maailma on näin paha paikka. Tätä kesti ehkä kuukauden, pari, kunnes sain taas jonkin otteen itseeni 😉 Tällä hetkellä minulla on aivan yksi ihana suosikkibiisi mitä voisin kuunnella repeat toiminnolla. Olen varma, että kun vauva syntyy, niin kuuntelen tätäkin biisiä vain ja ainoastaan itkien. Nuo sanat, tuo ääni, tarina, tanssi, elämänilo ja Afrikka ! Ihan järkyttävä ikävä Afrikkaan ja etenkin ikävöin yhtä elämäni tärkeintä ihmistä, Erinin kummitätiä joka sinne muutti. Tämä on sulle AMA!! <3 <3 <3

http://www.youtube.com/watch?v=bg1sT4ILG0w

Jaaha, ei mun tarvinnutkaan odottaa sitä kyynelehdintää sinne vauvan syntymään 🙂 RAKASTAN TÄTÄ BIISIÄ!

 

Tänään on ohjelmassa Rivièra Maisonin kanta-asiakasilta, johon nyt sitten olen menossa, kun ei kerran vauvaa kuulu. Ihan hirveästi ei ole tällä erää ostoksille tarvetta, sillä lähes kaikki tarpeellinen alkaa olla uuteen kotiin hankittuna (huom. lähes) 😉 Aikaisemmat shoppailuillat on kuitenkin olleet oikein kivoja ja tarjolla ollut aina kaikkea ihanaa purtavaa. Tämä on muuten sitä omaa aikaa parhaimmillaan!!! 😀

Kantisillasta meinaan suunnata Kansallisteatterin Lavaklubille, jossa on tänään Stand upilta. Esiintymässä mm. loistavat eturivin koomikot Teemu Vesterinen, sekä Naurun tasapainon voittaja Robert Pettersson. Mukana oli myös muita hyviä nimiä. Ehkäpä tänään voisi olla niin hauskaa, että vain yksinkertaisesti nauran tämän vauvan ulos täältä!? 😀 (Ai niin, minun piti hetkeksi unohtaa koko juttu)… Jos siispä Sinulla ei ole tänään suunnitelmia, niin kerääppä myös oma ystäväjoukkosi viettämään hauska iltaa Lavaklubille klo 20 alkaen.

muokattu.jpg

Stand up on sitä hauskempaa, mitä enemmän on porukkaa ja saan minäkin sitten kunnolla höröttää 😉 Tästä pääsemmekin tämän iltaiseen probleemaan… asuvalintani!?? Ongelman ei pitäisi olla järin suuri, sillä vaihtoehtoja päälle mahtuvista vaatteista on ehkä tyyliin enää kaksi.  Olisipa tämä viimeinen ilta kun tämän masun kanssa yritän laittaa itseni nätiksi. Raskaus ei ole saanut minua pidettyä poissa ihmisten ilmoilta muutamaa lepoviikkoa lukuunottamatta. Jokseenkin tässä loppuvaiheessa on ollut hauska katsella ihmisten ilmeitä, kun voi suorastaan lukea kasvoiltaan heidän ajatuksensa (etenkin kuppilatyylisissä paikoissa); ”tuo nainen on ihan valmiina poksahtamaan”, ”miksei se ole kotona”, ”mitä ihmettä hän täällä tekee”, ”herranjumala minkäkokoinen maha muuten noin pienellä tytöllä” jne… 😀 Onneksi en ole ennenkään välittänyt mitä muut ajattelevat, vaan teen asiat kuten itse parhaaksi koen. Niin ja esim. Lavaklubia ei kyllä voi edes kuppilaksi luokitella, sillä se on niin ihanan tunnelmallinen ja boheemi fiilistelypaikka, aivan kuin toinen olohuoneeni <3

 

Päivän ohjelmanumeroksi olin suunnitellut joulukoristeiden kaivamisen alkavaksi. Takapakkia tosin hieman tuli, kun isot laatikot on tuolla vaatekaapin päällä ylhäällä, korkealla ja sinne pitäisi kiivetä. Painavat lisäksi niin paljon, että pitäisi Peterin olla nostamassa. Unohdin tietenkin itse asiaa pyytää, joten koristelut nyt tältä päivältä jää, kun en lähde riskeeraamaan kapuamista. Eilen kävin hieman Stockalla pyörimässä, kun on ollut vielä muutamia asioita hoidettavana ennen h-hetkeä. Nyt en enää pystynyt vastustamaan joulukoristevalikoimaa, sillä keskustan liikkeessä olikin niin paljon enemmän vaihtoehtoja, kuin Vantaan Jumbossa. Muutama koriste lähti mukaani (onneksi vain muutama) ja tässä ensimmäinen, toistaiseksi ainoa joulukoriste, mikä on nyt ottanut paikkansa kodistamme.

1462949_10151970904693187_1083597742_n.j

 

Koska joulukoristelut meni tältä päivältä mönkään, niin sairaalakassin loppuun pakkaaminen voisi olla hyvä vaihtoehto, vaikkakin vauva on nyt ”unohdettu”. Joo, senhän minä teen! Hmm. mitäs sinne taas tarvittiinkaan?

1456070_10151970904178187_80182272_n.jpg

Pitääkin googlettaa, että mitä muut ovat ottaneet, kun en välttämättä taas kaikkea muista. Näin nopeasti asiat unohtuu, vaikka edellisestä kerrasta ei ole kuin vajaat 2.5 vuotta. Erinin synnytyksestä jäi tosi hyvät muistot, vaikkakin kipu oli jotakin ihan karmeeta oksenteluineni. Yhdeksän tuntia ja odotus palkittiin <3 Ohjeiksi tämän vauvan kohdalla on annettu, että sairaalaan pitäisi lähteä herkästi ja nopeasti, kun ensimmäinenkin syntyi suht vauhdilla. Usein aika kuulemma puolittuu tai jopa reilusti alle. Voi kun olisi nuo lapsenvahdit hieman lähempänä, jos kiire tulee… On niin hankalaa ennakoida tukiverkostoa olemaan täydessä valmiudessa, kun ei koskaan tiedä koska tapahtuu? Hieman stressaavaa ahdistaa myös muita valmiustilalla :/ Tai sitten edessä on jotain ihan muuta kuin nopea ja helppo synnytys, mistäs sitä tietää. Jaiks! 😉

 

Lounaaksi söin äsken anopin tekemää hapanimeläpossua.

1452021_10151970982843187_105864294_n.jp

Ihana anopini teki tosiaan meille pakastimen täyteen erilaisia ruokia, kun ajatteli päästää minut helpolla pienen vauvan kanssa. Aivan ihana, kaunis ajatus, mistä olenkin todella kiitollisen helpottunut. Eipä se ruoanlaitto ensimmäisenä varmaan mielessä olisikaan ja jos rehellisiä ollaan, niin ei ole enää ollut nytkään kun olo ollut jo pitkään niin tukala ja vaivalloinen. Ei olisi suorastaan voinut vähempää kiinnostaa jokapäiväinen ruoanlaitto enää hetkeen. Oma äitini taas puolestaan käynyt täällä tyhjentelemässä muuttolaatikoita ja auttanut siivouksissa, sekä lastenhodoissa. 

1456697_10151970967258187_954350444_n.jp

Myös pyykit olemme saaneet heille Hämeenlinnaan lähettää, kun ei vielä ole omat koneet tuolla alakerran rempan keskellä kiinni. Todella arvostan kaikkea apua mitä olemme saaneet niin perheiltä, kuin ystäviltä. Lämmin KIITOS <3

 

Huomenna voin postata valitsemani asun ja toivottavasti ne kuuluisat viimeiset kuvat raskausajalta! Jos joku teistä lukijoista menossa myös sinne RM:n kantisiltaan tai Lavaklubille, niin mulle saa kyllä tulla sanomaan moi. Se olisi aika kivaakin! <3 Minusta et voi erehtyä! Olen se yli vaivalloisen näköinen, ääneen puhiseva, kävelytyyliltäni vaappuva nainen, jolla ei mene takki kiinni! 😀

Huomiseen <3

suvi1.jpg

Villipuutarha & asuntoasiaa

Huomenta! Vietimme mieheni kanssa eilen oikein ihanan aamun, sillä käytimme vihdoin ystävältä saadut lahjakortit Villipuutarhan luksusaamiaiseen. Itse en aiemmin ollut moisesta paikasta kuullut, kunnes joitakin kuukausia takaperin ajelin kerran Kalliossa ratikan kyydissä ja huomasin kyseisen paikan. Villipuutarha on sekä myymälä & kahvila, käsittääkseni kaikki mitä näkyy on myynnissä. Täytyypä todeta, että oikein oli viehättävä paikka, eikä ollenkaan hullumpi aamiainen. Onneksi teimme pöytävarauksen etukäteen, sillä muuten olisimme jääneet ilman. Viikonloppuihin kuuluu kaksi kattausta ja ne ovat aina kuulemma täynnä. Osa viehätystä on juurikin paikan pieni, söpö olemus, joten en ihmettele.

 

En malttanut olla kuvaamatta. Jo lahjakortitkin oli kauniit! Kiitos rakas Charlotta <3

1.jpg

2.jpg

3.jpg

4.jpg

8.jpg

10.jpg

9.jpg

6.jpg

5.jpg

7.jpg

11.jpg

12.jpg

Miltä vaikutti Villipuutarha? 🙂 Oletteko käyneet?

 

Tänään ohjelmassa asuntonäytöissä juoksemista. Meillä on tiedossa peräti seitsemän eri näyttöä! 😀 Olemme ottaneet asuntoasioissa käyttöön niin sanotusti plan b:n (en paljasta vielä mitä tarkoittaa) mutta nyt näyttääpi siltä, että tulemme kuin tulemmekin pääsemään syksyllä uuteen asuntoon. Kovasti nyt siis koti hakusessa. Lähinnä Pohjois-Helsingistä etsimme jonkinlaista paritaloa. Kaikki taitaa vain olla melkeimpä rakennettu 70 – 80 -luvuilla ja remppaa pitääpi siis tehdä oikein urakalla. Valmiiksi rempattuihin asuntoihin ei oikein meinaa budjetti tämän kokoiselle perheelle riittää ja olen aika tarkka siitä minkälaisen kodin haluan. On se vaan kiva päästä itse suunnittelemaan keittiöt ja kylppärit, niin tuntuu ainakin omalta. Taitaapi olla melko kiire syksy siispä edessä jos kaikki hyvin menee ja jos mukava, kohtuuhintainen asunto löytyy. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että aina asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Asuntohaaveilu on muuten ihanaaaaaa!!! Ihan fiiliksissä ollaan jo monta päivää oikotien kohteita selailtu. Kohta aika tehdä haaveista totta 😉

 

Mukavaa päivää Teille! 

Suvi

Terveiset pidennetyltä mökkiviikonlopulta!

Pääsen harvoin mökkeilemään. Sen kerran kun jonkun tutun mökille kutsu käy, niin olen salamana järjestämässä itselleni lomaa 🙂 Kiitos ihanalle tuttavapariskunnalle mukavasta ja rentouttavasta viikonlopusta Jyväskylän kupeessa. Kyllä nyt on virkistynyt olo ja mikä parasta, selvisin ilman ainuttakaan hyttysenpistoa. Normaalisti en suomen kesästä hyttysten takia pidä, kun olen niille niin allerginen. Nyt onneksi sattui olemaan sellainen kolkka missä niitä ei vain jostain syystä näkynyt. Ihan eri tavalla tuli nautittua meiningistä, kun en ollut suihkeideni kanssa hyttysverkkoon verhoutuneena. 111 vuotta vanha, alkuperäiskunnossa oleva sähkötön talo pienessä saaressa oli vähintäänkin ihana kokemus. Sisustusintoani tämä mökki vain syyhytti, voi kun olisin saanut näppini peliin 🙂 Mikä ihana talo täynnä aarteita!

m%C3%B6kki2.jpg

m%C3%B6kki6.jpg

m%C3%B6kki1.jpg

m%C3%B6kki3.jpg

m%C3%B6kki8.jpg

m%C3%B6kki4.jpg

m%C3%B6kki5.jpg

m%C3%B6kki10.jpg

m%C3%B6kki7.jpg

m%C3%B6kki9.jpg

Kreetalta

Olin ihan jo unohtanut lupaamani reissukuvat. Piti oikein käydä postaukseni läpi, että enkö todella ole vielä muistanut julkaista Kreetalta mitään. Vihdoin, vihdoin täältäpä siis tulee kuvamateriaalia Erinin ensimmäiseltä etelän reissulta.

Neiti oli kyllä matkasta niin onnessaan! Toivotaan, että tämänkaltaisia reissuja on edessä joka vuosi. Rentouttavaksi löhölomaksi ei matkaa voinut kutsua, mutta pääasia, että oli lämmin ja pääsi taas hetkeksi pois arjen pyörityksestä. Kylläpä onkin melkoinen vahtiminen kohta 2v. supervilkkaassa tyttösessä. Onneksi oli mummi mukana, jotta saimme vahdittua vauhtikasta neitiä vuoronperään. Erin tuntuu olevan vikkelämpi, kuin kymmenen samanikäistä muuta lasta yhteensä. Oikein huvitti kuinka muut lapset kiltisti leikkivät altaan reunalla vanhempiensa kanssa ja minun neitini se juosta suhasi paikasta toiseen. Trampoliini, keinu, liukumäki, uima-allas, pyörivä heppa… kaikki nämä kiinnostivat aina 20 sekuntia kerrallaan ja sitten piti taas vaihtaa ja taas uudestaan. Juuri kun olisimme pitäneet juomataukoa ja minä pääsin mahani kanssa lösähtämään aurinkotuoliin, niin johan neiti sillä sekunnilla jo juoksi suoraan kohti allasta, minun vielä yrittäessäni kammeta itseäni ylös tuolista. Siinä sitten kerran jos toisenkin meinasi tulla kiire kun ei meinattu perässä pysyä. Noh, eipä kait tuollaiset kahta ikävuotta lähestyvät lapsoset juuri vielä omaa pitkäjänteisyyttä, malttia, saatika sitten minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.  Onks teillä kenelläkään muilla yhtä vilkkaita tapauksia? 🙂 Hieman olenkin kauhulla miettinyt, että minkähänlainen vilperi täältä masusta on vielä tulossa. Jos yhtä vilkas kuin nämä kaksi muuta (Danito hyvin vilkas myös), niin pulassa ollaan 😀 Hauska muuten katsoa kuukauden takaisia kuvia kun vertaan tuota vatsan kokoa nykyiseen. Tuolloin tuo tuntui isolta ja nyt taas tämä tuntuu isolta. Juuri huomasin, että puolessa välissä raskautta mennään. Eipä enää toisen kohdalla pysy ihan kartalla omista raskausviikoista ja päivistä. Ei kait mikään ihme kun sellainen vilinä kotona jo valmiiksi 😉

Tässä nyt muutamia reissukuvia. Anteeksi jo etukäteen jos jotkin kuvat tuntuvat kovin samanlaisilta. Oma lapsi on vain joka kuvassa niin maailman ihanin ja kaunein, että on kovin vaikea valita mitä kuvia näyttää ja mitä jättäisi pois. Varmasti jokainen äiti tietää tämän tunteen kun oma pikkuinen on niin rakas <3

6.jpg

Kreetalla oli useita todella kauniita ravintoloita.

2.jpg

Uskonnollisuus näkyi ihmisten pihoilla olevilla alttareilla.

 

1.jpg

3.jpg

Ihastuin näihin vanhoihin oviin, mitkä olivatkin toinen toistaan erikoisempia.

 

5.jpg

9.jpg

Hauska idea nämä ruukut.

 

8.jpg

12.jpg

13.jpg

2.jpg

Oikein oli mukava hotelli, voin suositella varsinkin lapsiperheille.

 

4.jpg

Meidän valtaisa parveke, jossa aikaa tuli vietettyä etenkin aamuisin aamiaisen kera.

8.jpg

5.jpg

4.jpg

10.jpg

Tutista olisi tarkoitus päästä kokonaan eroon mahdollisimman pian. Neiti syö tuttia vain nukkuessaan ja se tuntuu olevan hänelle kaikki kaikessa. Tulossa varmaankin unettomia öitä niin meillä kun tyttösellä, sitten kun niistä luovutaan.

 

6.jpg

<3 Me samikset! <3

 

7.jpg

Ilmat suosivat ja jätski teki kauppansa!

 

7.jpg

15.jpg

16.jpg

Erin on oikein todellinen flirttailija! Johan silmät kiiluu, kun miehiä vaan on lähistöllä. Lirkutus ja höpötys alkaa välittömästi.

 

17.jpg

9.jpg

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

 

18.jpg

Erin löysi jo lentokoneesta ihanan kaverin ja pusuja vaihdettiinkin rannalla nähtyämme ahkerasti.

 

1.jpg

3.jpg

Vielä muutama tunti ennen koneen lähtöä ehdimme osallistumaan myös Kreikkalaiseen iltaan. Siellähän se mummikin paineli muiden mukana kun Erinin kanssa jammailimme paikoillaan.

 

Kaiken kaikkiaan erilainen, kiva loma täynnä aurinkoa ja uimista!

Suvi

Loputkin Fijistä

5166c882c98c7e753b00003c.jpg

Nanuyan jälkeen suuntasimme viereiselle Blue Lagoonin saarelle. Olimme täällä vain yhden yön. Hotelli oli samassa omistuksessa kuin Octopus ja sen kyllä positiivisesti meiningistä huomasi.

5166c88dc98c7e655c000111.jpg5166c882c98c7e137c000083.jpg

Pariin viikkoon mahtui muutama sadepäivä… Ainakin iho sai levätä auringosta. 

5166c897c98c7e137c000088.jpg

5166c8a5c98c7e6c6c0000b1.jpg

Viimeinen saarikohteemme oli Beachomberin bilesaari. Asiakkaat koostui lähinnä reppureissuilla olleista nuorista. Täällä viina virtasi, ei tosin itselläni… 😉 Yksi yö riitti minulle, kiitos 🙂

5166c8afc98c7e655c000116.jpg5166c8b8c98c7e4b4200002d.jpg5166c8c1c98c7e493300006d.jpg

Neljä täysin erilaista saarta tuli kierrettyä, kunnes palasimme takaisin mainlandille. Vietimme yhden yön P:n vanhassa kotikaupungissa Lautokassa ja neljä yötä vielä Nadissa lähellä lentokenttää. Lautoka oli täynnä fiilistelyä menneisyydestä 🙂 Melkein 30 vuotta sitten mieheni asui vanhempiensa kanssa Fijillä heidän ollessaan siellä töissä. Tapasimme mm. P:n vanhan koulukaverin Fionan, joka näytti meille vanhoja mestoja. Kävimme katsomassa hänen vanhaa taloa missä asuiam ja koulua jossa he silloin kävivät. Paljon oli kuulemma muuttunut ja paljon oli ennallaan. Muistaa kuulemma Fiji ajat aina hyvin onnellisena ja iloisena aikana lapsuudestaan. Nyt Fijillä käyneenä en kyllä ihmettele! 😉

Tanoa International

5166c8c8c98c7e3529000062.jpg5166c8d1c98c7e137c000098.jpg5166c8dac98c7e4b42000032.jpg5166c8e1c98c7e655c00012b.jpg5166c8e7c98c7e9a230000a7.jpg5166c8eec98c7e352900006c.jpg5166c8f4c98c7e7c23000069.jpg

Täällä vielä viimeiset päivät lepuutimme ennen sitä kamalaa 38 tunnin lentomatkaa. Nyt aika sanoa heipat tältä lomalta ja jatkan kirjoittelua taas muiden asioiden tiimoilta. Toivottavasti saitte edes jonkinlaisen kattauksen reissustani, kun en harmikseni onnistunut kirjoittamaan matkapäiväkirjaa paikan päältä.

Nanuya Island Resort

Täällä sairastetaan. Mies on kovassa kuumeessa jo monettakohan päivää. Nyt on sitten Eriniltäkin mitattu tänään 38.4 astetta. Toinen on ihan raasu pikkuinen 🙁 Toivottavasti ei vielä minuun nyt tartuisi myös tai sitten ollaan kaikki ihan kanttuvei.

Mutta asiaan… Kuten lupasin, niin jatkan Teille vielä matkapostausta toisesta upeasta paikasta mihin suuntasimme Octopusin jälkeen. Tällä saarella kuvattiin Brooke Shieldsin takavuosien tähdittämää Blue Lagoon elokuvaa.

5166bcd3c98c7e6c6c00007b.jpg5166bcd8c98c7e3529000023.jpg5166bce5c98c7e137c000034.jpg

Tämä saari oli aivan mieletön ja niin rauhallinen paikka. Aivan kuin aika olisi siellä pysähtynyt. Pikkumökkejä oli vain 12 kappaletta, eli 24 ihmisille oli maximissaan tilaa ja hotelli oli tarkoitettu vain aikuisille. Pari yötä täällä söi valtavan osan matkabudjetistamme :O Oli onneksi kuitenkin kaiken sen rahan arvoinen kohde!

5166bcf3c98c7e6c6c000080.jpg5166bcfac98c7efd78000064.jpg5166bd05c98c7e137c000039.jpg5166bd10c98c7e9a2300003d.jpg

Taas oli kukkasiin panostettu niin kuin Fijin tapaan kuului.

5166bd1cc98c7e9a23000042.jpg5166bd25c98c7e4933000039.jpg

Täälläkin auringonlaskut olivat kauniita. Ei tosin niin upeita kuin Octopusilla, koska edessä olevat saaret estivät täyden näkyvyyden.

5166bd30c98c7e9e3800002f.jpg5166bd39c98c7e655c0000e4.jpg5166bd40c98c7e4933000049.jpg

Kävelimme mieheni kanssa rannalla hieman kauempana omasta hotellistamme. Juuri tällainen aivan samanlainen pieni heinikko oli ihan veden tuntumassa missä tallustelin. Olin aivan vähällä astua merikärmeen päälle. Mieheni lähti heti juoksemaan pois vedestä kun Fijillä asuneena tiesi kuinka myrkyllisiä ovat. Minä tyhmä jähmetyin paikoilleen ja huudan hänelle, että toisi mulle kameran millä saisin tämän mustavalkoraidallisen pikkuluikertelijan ikuistettua. Siinä vaiheessa kun näin oikeasti todella kauhistuneen ilmeen P:n kasvoilla niin tajusin vihdoin minäkin, että äkkiä pois täältä! Kuva jäi nyt käärmeestä saamatta, mutta kylläpä muistan taas tämänkin tarinan ikuisesti.  Jälkikäteen oli vielä pakko vähän googlailla, että minkälainen otus minun jalkojeni juuressa oli. ”Merikäärmeiden myrkky on käärmeiden myrkyistä vahvinta, myrkky on niin voimakasta, että pisara voi tappaa kolme ihmistä”. ”Vaikka merikäärme purisikin ihmistä, niin se ei välttämättä aina käytä myrkkyään”. Täytyypä silti taas kerran todeta, että onni oli matkassa!

5166c335c98c7e9e38000039.jpg5166c335c98c7e7c23000045.jpg

5166bd50c98c7e9a23000061.jpg

Tämä oli niin totta! 😀

5166bd57c98c7e655c0000ec.jpg5166bd65c98c7e137c000064.jpg

Ruoka oli TAIVAALLISTA! Mieletöntä kalaa! Ja tuo Banofie pie! Yammy!!! <3

5166bfbbc98c7e9a23000071.jpg

Vielä yksi reissupostaus ainakin tulossa. Siihen yhdistelen neljä eri hotellia/paikkaa missä vielä olimme. Nämä kaksi edellä mainittua ansaitsivat ehdottomasti omat postauksensa, kun olivat lempparipaikkamme. Jos jotain kysyttävää koskien Fijiä, niin jaan omat kokemukseni paikoista mielelläni 😀

Kävin lomani jälkeen kuvaamassa vihdoin myös sen afrikkasisustuskohteeni. Siitä tulossa kuvat ihan pian kunhan ne saan tänne koneelle ladattua 🙂

Suvi

Fiji. Octopus Resort

51624ff5c98c7e2e15000016.jpg

Heippa ihanat! Tässä tulisi nyt uudestaan niitä lupaamiani kuvia, mitkä eivät jostain syystä siinä yhdessä tekemässäni postauksessa näkyneet. Tämä oli se meidän kiva pieni bungalow, missä oli meidän lisäksi välillä muitakin ”asukkaita” 😀 Loput Octopus tekstistä voit lukea täältä.

51624ff7c98c7e6126000007.jpg51624ffdc98c7e612600000c.jpg

Meillä oli oikein miellyttävä ulkoilmasuihku. Tosin ilta-aikaan itikat hieman häiritsivät ihania suihkutteluhetkiä 😉

5162500bc98c7ea813000038.jpg51625014c98c7ea81300003d.jpg

51625024c98c7e6213000035.jpg5162502dc98c7e621300003f.jpg

Joka päivä tuoreet kukat kaikkialla mihin vain keksivätkin niitä laittaa 🙂

51625033c98c7edf0f00002e.jpg51625041c98c7e6211000021.jpg

Kävin heti toisena päivänä niskahartiahieronnassa, käsihieronnassa sekä jalkahieronnassa. Loppuajan olin sitten ihan omillani keräilemässä rusketusta. Aurinkolomilla hieronnat on mielestäni toteutettava heti, eikä vasta sitten kun on jo vaivalla hankittu väri pinnassa 😉 jos siis hierontaa suunnittelee ottavansa 🙂

5162553ec98c7edf0f00004d.jpg

Auringonlaskut olivat huikeita! Kuvia ei ole muokattu, tosin kuin eräs ystäväni arveli.

5162553ec98c7e5e15000022.jpg

51625548c98c7ea813000047.jpg

51625551c98c7edf0f000052.jpg5162504bc98c7ed832000011.jpg51625055c98c7ed832000016.jpg5162505cc98c7edf0f000042.jpg

5162555ac98c7e331400005d.jpg

Vuokrasimme yhtenä päivänä kanootit. Iso aalto kaatoi minut ja naarmutin itseäni useasta kohtaa koralliriuttaan. Sillä samalla hetkellä tunsin kuinka ihana kihlasormukseni tippui mereen. Mieheni huusi riutan toiselta puolelta, että ”unohda sormus ja pelasta itses”! Hieman oli kiperä tilanne, ettei käynyt tosi pahasti. Korallit olivat laskuveden aikaan melko pinnassa ja todella teräviä, joten ihme ettei käynyt pahemmin. Kyllä onkin olleet haavat sekä naarmut kipeitä ja helposti kuulemma tulehtuvat. Rantaan päästessäni olin tyytyväinen, ettei sattunut pahemmin, mutta tottakai olin aivan maani myynyt sormukseni kadottamisesta. Huomasin, että olin tiputtanut myös omat snorklausvälineeni. Kaikille veteen meneville snorklaajille ohimennen sanoin, että pitäisivät silmät auki kalojen lisäksi myös jos sattuisivat löytämään sormukseni. En todellakaan uskonut, että sitä voisi löytyä, mutta ajattelin, että just in case. Jokseenkin tällainen ”aarteenetsintä” kuulosti monesta hyvinkin hauskalta. 4 tuntia myöhemmin englantilaismies ui pikavauhtia rantaan ja näyttää minulle sormeaan, missä komeilee sormukseni! Juoksin heti halaamaan ja aloin siinä samassa myös itkeä onnesta kun tunnearvo korulla oli niin suuri 😀 Miten onkaan mahdollista, että sormus löytyi! Aivan käsittämötön juttu, koska koralleissa on niin paljon erilaisia piiloja ja koloja. Mielestäni epätodennäköisempää kuin neula heinäsuovassa. En ollut edes täysin varma, että mihin kohtaan sen tiputin. Uskomaton tuuri! Oli kyllä selvästi tarkoitus, että sormukseni löytyy <3 Illan tarjoilin tälle englantilaismiehelle sitten juomia baarissa 😉 Am I lucky or what!? 😀

Nyt kotona ollessanikin parantelen edelleen korallihaavojani… kylläpä onkin sitkeitä ja kutiaa vieläkin. Ei kuitenkaan mikään haavoista onneksi tulehtunut.

51625063c98c7e612600002a.jpg

Lisää kuvaa ja tarinaa tulossa seuraavista saarikohteista… Onko kukaan Teistä lukijoista muuten suunnitellut matkaa Fijille? 🙂

Suvi