Manilan jälkeen otettiin Philippine airlinesin kone Boracaylle ja lentokentältä tultiin vielä pikkupaatilla tänne saarelle. Saariselämä onkin aivan erilaista kuin Manilassa. Maisemat on kauniit, mutta paikka on kieltämättä mun vinkkelistä täysin turismilla pilattu. Ainakin tämä rantakatu eri stationeiden (1-3) varrella. Kaikenmaailman kauppiasta on kadut täynnä ja raha ratkaisee. Täällä yritetään rahastaa käytännössä kaikesta, mm. siitä että kävin ottamassa valokuvan hiekkataideteoksesta. Ymmärrän toki, että jokuhan silläkin elantonsa tekee. Hotellien työntekijät on ystävällisiä ja ihmisläheisiä mutta samaa vaikutelmaa ei yleiskuvana saa tästä paikasta. Tässä kohtaa Manilalle ehdottomasti pisteet kaikkien ihmisten vieraanvaraisuudesta.

IMG_5360.jpg

 

IMG_5464.jpg

 

IMG_5465.jpg

 

IMG_5421.jpg

 

IMG_5372.jpg

 

IMG_5384.jpg

 

IMG_5397.jpg

 

IMG_5382.jpg

 

Onneksi meidän Villa Caemilla hotelli sijaitsee station 3:ssa mikä on näistä mestoista rauhallisin. Ykkös ja kakkos stationilla musiikki raikaa yötä päivää. Mitä kovemmalla niin sen parempi! Jos olisin parikymppinen, lapseton reppureissailijabilettäjä niin homma vois olla ihan ok. Tuntuu vaan että nykyään arvostan kaikista eniten omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Se tuo sen luksusfiiliksen ja Malediivien jälkeen mikään ei ole enää ollut sama. Rima on kieltämättä nostettu niin ylös, että olen tottunut liian hyvään.

 

IMG_5468.jpg

 

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, niin lapset ovat täällä nyt molemmat sairastuneet. Nyt myös minä olen kuumeessa ja räkätaudissa. Veikkaan että lentokoneen ilmastoinnilla ollut osuutta asiaan ja tauti on vain itänyt jonkin aikaa. Alessialla todettiin keuhkokuume ja Erinillä kuumetta. Onneksi ei ole tarvittu sairaalahoitoa, vaikka klinikalla olemmekin käyneet ja välillä lääkäri tehnyt kotikäynnin myös meidän huoneeseen. Olemme useamman päivän olleet ihan rauhassa ja nyt jos koskaan ollut ihanaa, että meillä ollut kiva hotellisviitti. Perhelomalla saa aika paikoillaan olla ja lasten ehdoilla mennään muuten, etenkin vielä nyt kun he tarvitsevat lepoa ja nyt minäkin.

IMG_5724.jpg

 

IMG_5806.jpg

 

IMG_5711.jpg

 

IMG_5814.jpg

 

IMG_5803.jpg

 

Tässä taannoin kävimme paikallisten tuttaviemme kanssa saarikierroksella. Tutustuimme heihin jo suomessa ollessamme. Koskettavinta kierroksessa oli tapaaminen alkuperäisväestön lasten kanssa. He asuivat rähjäisissä peltihökkeleissä omassa pikkukylässään. Paljon nousi itsellä tunteita pintaan, sillä heillä ei kirjaimellisesti ollut mitään. Lapset leikki roskilla, pullonkorkeilla, kookospähkinöillä ja hiekalla. Heidän vaatteet olivat likaiset, repaleiset ja täynnä reikiä. Veimme heille karkkia, leluja ja vaatetta. 
Heidän hymy ja nauru oli herkässä ja selkeästi vaikuttivat hyvin onnellisilta ja tyytyväisiltä. Kylän yhteisöllisyys oli selvästi havaittavissa mikä oli myös kiva huomata.
Arvokkaita kohtaamisia ja kontrastia lapsille siitä miten asiat voi olla. Tätähän tänne tulimme hakemaan ja sitä olemme kyllä saaneet. Ylesilmeeltään saari on todella rähjäinen ja täällä on vielä köyhemmät olot kuin esimerkiksi Dominikaanisessa tasavallassa. Matkailu kirjaimellisesti taas avartaa. "Investment in travel is an investment in yourself." -Matthew Karsten

 

IMG_5538.jpg

 

IMG_5678.jpg

 

IMG_5543.jpg

 

IMG_5550.jpg

 

IMG_5667.jpg

 

IMG_5670.jpg

 

IMG_5676.jpg

 

IMG_5657.jpg

 

Pari päivää sitten vaihdoimme saaren toiselle puolelle missä vietämme vielä tämän toisen viikon. Tämä Fairways & bluewaters hotelli onkin täysin erilainen kuin edellinen. Seuraavassa päivityksessä tulossa asiaa täältä.

 

IMG_5784.jpg

Aurinkoiset terveiset kaikille!

 

Suvi