Kolmekymppiä lähestyy pikku hiljaa, mutta jokseenkin en ole moksiskaan, sillä niin paljon olen elämässäni ehtinyt kokea. Matkan varrelle on sattunut paljon hyvää ja paljon huonoa. Paljon olen saavuttanut ja paljon olen menettänyt. Elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista, eikä sen kait kuulukaan olla. Arki meidän perheessä on kaikkea muuta kuin tasaista, mutta olemme kuitenkin onnellisia. Se jos mikä on tärkeintä. Positiiviset asiat voittavat ja ovat päälimmäisenä elämässä. Tulevaisuudella näyttää olevan meille paljon tarjolla ja taas on aihetta olla enemmän kuin kiitollinen.

leip%C3%A42.jpg

Syntymäpäiväaamuni alkoi mieheni onnittelulaululla yhdessä Erinin kanssa. Keittiön pöydällä odotti kukkakimppu ja aamupalaleipäänkin oli kurkusta muotoiltu sydän.

leip%C3%A4.jpgleip%C3%A41.jpg

Päivällä jätin molemmat lapsoset miehen hoiviin ja lähdin uuden ystäväni kanssa lounaalle. Hauskinta uudessa ystävässäni on se, että hän on mieheni pojan äiti. Olemme tulleet alusta asti hyvin juttuun ja lähentyneet lasten myötä vain entisestään. On mielestämme aivan mahtavaa ja suuri rikkaus voida olla ystäviä ja hyvissä väleissä. Erinin isän puolelta tilanne taas on aivan toinen. Meidän aikuisten välit on hyvin hankalat, joten onneksi ei tarvitse "tapella" molempiin suuntiin. Olisihan se kiva kun kaikki voisi olla sovussa keskenään, mutta aina se ei vaikeiden erotilanteiden jälkeen ole mahdollista, vaikka Erinin takia niin toivoisinkin.

Huomenna Erin ja Dani menevät toisille vanhemmilleen juhannukseksi ja me saamme viettää mieheni kanssa kaupunkijuhannusta yhdessä. Kahdenkeskinen aika on kyllä todella kortilla ja tulee toisinaan tarpeeseen. Kuulemma pöytävaraus on ainakin tehty paikkaan mikä sitten synttäriyllätys minulle. Ei huono :)

 

Ihanaa päivänjatkoa myös Teille ystäväiseni ja oikein aurinkoista juhannusta <3

Suvi