Uskallan kirjoittaa nyt hieman erilaisesta aiheesta, huolimatta siitä että pidän sisustuslifestyleblogia.. Kommentoida saa vapaasti ja erilaisia mielipiteitä asiaan on varmasti jokaisella, mutta sovitaanko, että sellaiset asiattomuudet jätetään pois, jooko :) Kiitos!  

Mukavaa sunnuntaita! Oma viikonloppuni onkin mennyt hieman erilaisissa merkeissä kuin normaalisti. Viikonlopun olen viettänyt Viron puolella, tarkemmin sanottuna Tallinnan lähettyvillä ystäväni saattajana tissileikkaukseen. Vihdoin loppui kärsimiset isoista roikkuvista rinnoista, mitä hän sai mukanaan kantaa kahden lapsen jäljltä. Maan vetovoima oli kyllä tehnyt tehtävänsä. Kaverini kuppikoko ennen leikkausta oli jossain E:n ja herran jumalan välissä. Nyt rinnoista poistettiin yhteensä 1,3 kiloa rasvakudosta ja ne kohotettiin D-kuppiin sopiviksi. Melkoinen kannateltava paino hartioilla ja selässä on ollut! Ystäväni oli alunperin luullut, että kohotus vaatii myös implantit, mutta sairaalassa kirurgi päätti toisin. Hänellä oli omasta takaa sen verran rintakudosta, että jo niillä saatiin uusista rinnoista todella terhakat. Jos ei oma kudos olisi ollut tarpeeksi jäntevää, hyvää, niin käsittääksemme sitten implantit olisi laitettu. Ne oli kuitenkin 3,5 dl kokoisena pyöreänä mallina valmiiksi tilattu, mutta nyt jäi käyttämättä. Ystäväni on tyytyväinen, kun luomuilla mennään edelleen. Mukana olleena ja sivusta seuranneena en voi muuta sanoa, kuin että wau! Aivan mieletön muutos oli näkyvissä tuvotuksesta huolimatta jo seuraavana päivänä kun teippejä poisteltiin. Vanhoista roikoista ei ollut enää tietoakaan, sillä niin kauniit uudet rinnat olivat. Leikkaus oli pitkä 2,5 tuntia ja kirurgin mukaan melko vaativa. Paranemisprosessi tulee olemaan pitkä mutta varmasti kaikki kipu ja tuska on sen arvoista. 

20130503_152319.jpg

IMG_2315.jpg

IMG_2324.jpg

IMG_2327.jpg

IMG_2341.jpg

IMG_2342.jpg

Ennen leikkaukseen menoa piti suomessa käydä verikokeissa ja mammografiassa. Ne paperit mukana sitten suuntasimme Tallinkin Super Starille kohti Eestin puolta. Heti perillä satamassa meitä oltiin kyltin kanssa vastassa ja meidät kuskattiin autolla suoraan sairaalaan. Potilashuone oli ihan viihtyisä ja jopa suomen kanavat (lue lätkämatsit) näkyi telkkarista :) Hoitohenkilökunta oli todella ystävällistä, lukuunottamatta yhtä kärttyistä hoitajaa, kenen vuoro onneksi loppui meidän saavuttuamme. Kielitaito ei kaikilla ollut kovin kehuttava, mutta silti ymmärsimme toisiamme hienosti. Kaksi kirurgia kävi piirtämässä tussinjäljet leikattaviin kohtiin ja sitten ystävääni jo vietiin. Minä lähdin muutamille kaupoille aikaa kuluttamaan, sillä jo etukäteen minulle kerrottiin leikkauksen olevan vaativa ja heräämössäkin saattaisi kuulemma mennä joku kolmisen tuntia vielä itse leikkauksen jälkeen

IMG_2329.jpg

IMG_2331.jpg

IMG_2333.jpg

Kolmen aikoihin leikkaus alkoi ja ystäväni palautettiin huoneeseemme kahdeksan jälkeen illalla. Hänellä oli tuli hännän alla ilmeisesti itsellään, sillä suomi-saksa peli olikin jo hyvässä vauhdissa :D Hoitajat ihmettelivät, että mihin on kiire, mutta ymmärsivät kyllä homman nimen kun huomasivat, minun mekastukseni peliä katsellessa. Ystäväni oli tuodessa todella kipeä ja silloin huomasimmekin, että kuinka tärkeä saattajan rooli oli. Jokaisesta pienestä suunkuivumisesta olisi saanut olla kelloa soittamassa, mutta eipä ne kädet olisi ulottunut nyt siihen kellonkaan. Onneksi olin juottamassa, syöttämässä, korjaamassa tyynyn asentoa ja nostamassa ylös vessaan. Ei kuulemma olisi kaverini yksin pärjännyt, joten kiva, että pääsin mukaan. Leikkauksen jälkeenhän ei saa myöskään kantaa mitään maitopurkkia painavempaa, joten siitäkin syystä saattaja vastaavissa leikkauksissa on tuiki tarpeellinen.

Yö meni suht hyvin, sillä lääkitys pidettiin kohillaan. Joskus aamu neljän jälkeen ystäväni herätti minut, kun piti lähteä vessaan. Kyllä minä hieman mietin, että mitenhän täältä voi jo seuraavana päivänä lähteä kun niin oli heikko happi. Aamulla homma näytti kuitenkin jo huomattavasti lupaavammalta.

20130503_165641.jpg

Laivamme lähti satamasta 10.30 ja kun kirurgi oli vielä aamulla käynyt moikkaamassa, niin pääsimme lähtemään. Taas meidät vietiin autokyydillä suoraan satamaan pääovien eteen ja talutin ystäväni paattiin. Täytyy sanoa, että todella hienosti kaikki järjestyi ja oli järjestetty. Paluumatka oli melko raskas kun laiva koostui lähinnä huutavista Latviafaneista. Siellä he pitivät tunnelmaa niin sanotusti yllä laulamalla kannustuslaulujaan ja puhaltemalla torviin. Kaikki aivan räkäkännissä, tietenkin. Ristus mikä reissu! Hengissä kuitenkin ollaan ja ystäväni sai enemmän kuin kauniit rinnat.

Suvi