Terveiset Filippiineiltä! Nyt on reilu viikko oltu reissussa ja melko tapahtumarikasta ollut tämä perheloma. Lennot lasten kanssa meni tosi hienosti ja yllätyttiin oikein itsekin. Lapset katseli elokuvia, värittivät, leikkivät ja nukkuivat. Padia pelattiin yhteensä reilu puol tuntia koko lentomatkan aikana. Myös syömiset sujui suht leppoisasti kun meillä oli paljon omia eväitä mukana. Pakkasin matkaan banaania, pähkinöitä, superfoodeja, proteenipatukoita, sipsejä ja erilaisia riisikakkuja & hapankorppuja. Naposteltavaa siis löytyi ja niitä syötiin ruoan lisäksi kohtuudella. Cathay Pacific on siitä kiva lentoyhtiö, että matkustajat saavat menusta valita mitä haluavat syödä.
Lentomatka oli luonnollisesti pitkä, kun tänne asti tultiin, mutta jopa koneiden vaihdot sujui yllättävän kivottomasti. Amsterdamissa meillä oli reilu 3 tuntia vaihtoaikaa ja ehdittiin käydä ravintolassa syömässä. Hongkongin päässä vaihto oli vain tunnin ja kokemuksesta mietittiin ettei siellä ole toivoakaan ehtiä tunnissa seuraavaan koneeseen. Lentoemännät kuitenkin fiksasivat niin kivasti että juuri ennen laskeutumista meidät siirrettiin ihan koneen etuosaan ja pääsimme ensimmäisenä ulos. Kone Manilaan lähti jopa samasta terminaalista, joten ehdimme hienosti.
Ensimmäinen kosketus Manilaan on paljon positiivisempi kuin mitä olen odotusarvona saanut. Ihmiset olleet super ystävällisiä ja suorastaan päät kääntyneet meitä katsoessa. Lapsille vilkutellaan ja annetaan ihailevia katseita. Jopa valokuvia halunneet heidän kanssaan jotkut ottaa. Johtuu kuulemma meidän vaaleudesta mikä on täällä todella arvostettua. Ihmiset täällä rakastavat lapsia ja heidän vieraanvaraisuus on suorastaan käsittämätöntä. Olimme ns. paremmalla alueella, mutta kyllä sielläkin tuli kodittomia ihmisiä vastaan. Lapset saivat valita että syövätkö he jäätelöt, vai annetaanko jätskirahat kodittomalle lapselle joka nähtiin kadulla. Lapset valitsivat antaa rahat pikkupojalle <3 Palkitsimme jätskillä kyllä jälkikäteen kun olimme onnellisia siitä että he pistivät toisen itsensä edelle.
Turvallisuudesta sen verran että joka kadunkolkassa on aseistettuja vartioita, auton pohjat tutkitaan ja hotellillakin on oma turvatarkastus. Ostoskeskukseen mennessä kaikkien laukut luonnollisesti tsekataan. Ainakin itselläni ollut hyvä fiilis ja maalaisjärjellä selviää aika pitkälle. Lapset koko ajan meidän käsissä kiinni, kun näin jo etukäteen heidän kanssa sovimme. Tytöt ovat käyttäytyneet hyvin, etenkin jos asiaankuuluvia, pieniä nahinoita ei lasketa. Niihinkin ollaan tehty hyvin nopeasti stoppi ennen kuin ovat kunnolla alkaneetkaan.
Meidän hotelli Manilassa oli tyylikäs Acacia
Taas ollaan saatu reissussa huomata kuinka erilaisia meidän lapset luonteeltaan ovat. Erin suorastaan rakastaa ihailua ja uusiin ihmisiin tutustumista. Hän menee juttelemaan ja halimaan, haluaa poseerata muiden heistä ottamissa valokuvissa. Alessia sen sijaan lämpenee huomattavasti hitaammin, eikä ollenkaan välitä siitä kuinka kaikki hänelle koko ajan heiluttelevat ja lirkuttelevat. Menee enemminkin karkuun kuin että olis kenenkään kanssa missään kuvassa tai saatika menis kenenkään syliin. Selkeästi ujompi mutta syttyy ajan kanssa.
Vietimme Manilassa muutaman yön, ennen kuin siirryimme tänne Boracayn saarelle missä tällä hetkellä olemme. Alessia on parhaillaan keuhkokuumeessa ja Erin muuten vaan kuumeessa, joten pientä takapakkiakin tullut. Jatkan aiheesta seuraavassa matkapostauksessa. Ei voi muuta sanoa, kuin että asenteella mennään 🙂 Instagramistani näette kuvia enemmän reaaliajassa.
Aurinkoisia ilmoja myös sinne!
Suvi