Olen kirjoittanut tätä tekstiä nyt kaksi kuukautta, enkä vieläkään tiedä mitä ulkopuolelle sanoa. Omat ystäväni tietävät tilanteen, eikä minun ole tarvinnut heille asioita perustella. Todella onnelliset pari vuotta suhteessa vietettiin, kunnes viimeisenä vuonna jotakin muuttui. Muutos iski tajuntaani hyvinkin nopeasti, enkä halunnut jäädä. Olisihan se ollut helpompaa jäädä kuin lähteä. Eropäätös oli kuitenkin yhteinen, vaikka kaikki ei aina sopuisissa merkeissä sujunutkaan. Vielä vuosi takaperin olin niin sanotusti onneni kukkuloilla, mutta jos kaksi ihmistä näkevät yhtäkkiä maailman kovin eri silmin, niin mihin siitä jatkamme. Meistä kumpikaan ei ollut valmis niin sanotusti taipumaan ja toisella intohimo asioiden toteuttamista kohtaan oli suurempi. Elämänasenne ja ylipäätään siihen asennoituminen oli meillä alusta asti kuin yö ja päivä. Katsoimme maailmaa erisilmin. Minä näen elämän upeana lahjana ja tulin tänne pallolle kokemaan, nauttimaan ja antamaan. Omalla asenteella on suuri vaikutus sille kuinka asioista ajattelemme. Miksi toiset pärjää ja toiset lamaantuu. Ihmisenä olen aina ollut eteenpäin katsova, eteenpäin menevä. Tiedän kuka olen ja mihin uskon. Mulla on luottamus elämään ja elämä on elämisen arvoista, rakastan elämää. Vaikka hyväksyminen ja irti päästäminen on vaikeaa, niin en valitse katkeruutta tai vihaa. Sellaiset tunteet ei vie eteenpäin. Suhde Peterin kanssa oli elämäni onnellisin, siihen asti kun onnea riitti. Suhde oli samalla myös elämäni vaikein, sillä olemme molemmat voimakkaita persoonia ja uusioperhe-elämä ei todellakaan ollut helppoa. Helppoa ei aina tarvitse ollakaan, mutta suunnan pitää olla oikea ja yhteinen. Vaati rohkeutta tehdä ratkaisu ja seurata omia tunteita. Ei ollut onnellinen loppu tässäkään suhteessa ja kyllä, raskaita eroja on takana nyt kaksin kappalein. Toisessa olin reilut 11 vuotta ja toinen kesti kolme. Ei varmasti kukaan luule, että nuorena elämästä haaveillessani olisin ajatellut että näin asiat menee, mutta näin ne nyt meni. Tiedän, että elämä tulee yllättämään minut vielä moneen kertaan ja se on varma. Prosessointi ja asioiden käsittely vie varmasti aikaa, eikä nämä asiat ole kenellekään helppoja, saatika kevyitä. Ero oli harkittu päätös ja ajattelin myös lasten etua, vaikka sitä ei taas ulkopuoliset ymmärräkään. Ihmiset ovat kovin herkkiä arvostelemaan toisten asioita, vaikka heillä ei ole loppupeleissä hajuakaan, mistä siinä on kyse. Suorastaan pöyristyttävän törkeitä kommentteja on sadellut. Sanoi kuka sanoi, niin tämä on mun elämä, meidän elämä. En tarvitse kenenkään lupaa tai hyväksyntää. Lapset ovat aina etusijalla, joka ikisessä päätöksessä mitä elämässämme teen! Meidän pitää kokea ihanat ja kamalat asiat, jotta näemme vastakohdat tulevaisuudessa. Miten voi olla iloinen jos ei tiedä mitä on olla surullinen. Mitä on positiivinen verrattuna negatiiviiseen. Vastakohdat luo uutta näkökulmaa ja tuo arvostusta kun asiat on hyvin. Uskallan vielä rakastaa, enkä aio ruveta kyyniseksi äidiksi joka on saanut pariin otteeseen siipeensä. Näin oli tarkoitettu, eikä koetut kokemukset minua kaduta. Monet ihmiset elämänsä lopussa katuu niitä asioita joita ei tullut tehtyä. Olisi ollut kiva kokea enemmän. Minun ikään olen saanut kokea paljon, elämälle kiitos siitä. En tiedä mitä kokemuksia tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan. Nautin jokaisesta päivästä askel kerrallaan ja iloitsen ihanista asioista, ihanista ihmisistä joita tielleni sattuu. Jokaisella on meille jotakin annettavaa ja minulla on vielä paljon annettavaa muille. Elämä kantaa, löydän aina oman paikkani ja olen kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut. Tietoinen kiitollisuudenharjoittelu on muuten sellainen mitä suosittelen kaikille, ihan jokaiselle!
Minulla on sisäinen rauha, vaikka asioiden käsittely jatkuu. Päätös oli oikea meille kaikille. Se mitä suhteessamme tapahtui ei ole kenenkään muun, kuin meidän välinen asia. Mitään yksityiskohtia en ala tässä erottelemaan, vaikka sen haluan sanoa, ettei syynä ollut toinen mies, kuten keskustelupalstoilla irvaillaan. Tämän voi myös eron toinen osapuoli voi vahvistaa, vaikka kieltämättä eromme olisinkin voinut paremmin hoitaa. Olemme molemma jatkaneet jo eteenpäin ja nyt onnellisessa parisuhteessa. Eikö sekin kerro jo jotain viimeisestä vuodesta ja bloginkin puolella vietetty hiljaiseloa.
Peterille toivotan vain kaikkea hyvää ja parasta!. Eläkää, nauttikaa ja rakastakaa. Niin minäkin teen!
Tämä video kertoo ajatuksistani paremmin kuin itse osaan sanoiksi pukea. Suojelkaa omia unelmianne ja pitäkää niistä huolta. Pohjustakaa tämä omaan elämäänne ja olkaa rohkeita <3 Mieti mitä sinä haluat! Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. Voimme hyväksyä asiat sellaisenaan, tai päättää muuttaa niitä. Elämä on täynnä valintoja ja tämä oli minun valintani.
https://www.youtube.com/watch?v=26U_seo0a1g
Love: Suvi