Heippa! Onpa ihana viikonloppu takana, kun saimme pienen hengähdystauon kotiarjesta. Nyt on ihan eritavalla hyvä mieli ja rentoutunut olo, sillä pääsimme viettämään kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. Taas jaksaa puurtaa kotosalla, kun sain minäkin piiiiitkästä aikaa sitä kaipaamaani omaa aikaa. Perjantaina kävimme katsomassa Myyrmäen Cafe Bar Lunassa Stand Upia ja lauantaina kylvimme Flamingon Span puolella, sekä kävimme ravintolassa syömässä. Kiitoksia vain mummille lastenhoidosta! <3 Harvoin kun mihinkään pääsee, niin osaa kyllä arvostaa niitä muutamia tunteja muualla. Flamingossa (aikuisten lapsivapaalla puolella) oli niin ihanaa, etten olisi malttanut lähteä altaista millään. Ihan olisin voinut koko päivän fiilistellä sitä ihanaa, rauhallista tunnelmaa ja aikaa rakkaani kanssa. Kyllä tällä elää taas hetken aikaa 😉 Koko päivänä ei Erin eikä Alessia olleet mummille kitisseet, mutta kun äiti tuli kotiin, niin johan alkoi! Huoh! 🙂 Näinhän tämä menee, varmaan tuttua kaikille äideille.
Ja sitten otsikkoon. Ystävänpäivänä rakensin Erinille majan hänen huoneeseensa. Jotenkin kuvittelin, että olen tämän jo teille postannut, mutta enpä sitten ollutkaan. Instagramiin on niin helppo kuvia päivitellä, että jotenkin unohdan sen jälkeen, että tosiaan…monet lisäämistäni kuvista on postaamatta tänne blogin puolelle. Majasta tuli tosi suloinen ja siellä se perheen prinsessa nyt viihtyy muumileikkien parissa. Viidestä harjanvarresta sidoin nuo päät yhteen ja laitoin kankaaksi Ikeasta hankitun, venyvän viltin. Hinnaksi tuli vajaat 30€, tosin peitto oli meillä jo valmiina, eli ostin vain kepit.
Meillä ei kauheesti vielä malteta iltasatuja kuunnella, mutta siihenkin hommaan tuo maja olisi kyllä ihanteellinen. Pitäisi tässä kohtaa ehkä äidinkin ottaa itseään niskasta kiinni ja rauhoittaa enemmän aikaa niille iltapuuhille. Toisaalta kun yhtä laitat nukkumaan, niin toinen/toiset kitisee vieressä samaan aikaan. Se riittämättämyyden tunne on välillä kurjaa, kun yrität olla monessa eri paikassa yhtä aikaa. Meidän iso neiti, meneekin onneksi nukkumaan suht hyvin ilman kitinöitä ja sänkyyn peittely riittää. Lapsen kehityksen kannalta nuo iltasadut olisi kuitenkin hyvä juttu!
Erinin huone on selvästi jaoteltu kahteen eri osaan. Toinen puoli on rauhoitettu vain sängylle ja nukkumiselle. Toinen puoli on ns. leikkipuoli, mikä tarjoaakin enemmän tilaa & leluja ja virikkeitä räiskyvän Boom Kah seinän läsnäollessa. (Neiti itse nimesi seinänsä Robinin musavideon mukaan, joten nyt en ainakaan hetkeen meinaa seinää maalata).
Taas täytyy rientää kun pikkunen heräsi päikkäreiltä ja isompi käy vähän väliä repimässä minua kädestä leikkimään 🙂 Ihana kotiäidin arki <3 Usein väsyttää, mutta sitten sitä taas täytyy muistaa kuinka pieni aika tämä kaikki on omasta elämästä. Omille lapsilleen haluaa tarjota niin hyvän lapsuuden kuin suinkin mahdollista ja omalla kohdallani se on mielestäni sitä, että olen l ä s n ä <3
Mukavaa viikkoa myös Sinulle!
Suvi